United States or Uganda ? Vote for the TOP Country of the Week !
Ja silmäsi säihkyvän eessäni näin, kuten muistin ne vanhastaan ja hurmaunein sinut katsein join ja unhotin taivaan ja maan. Ja ne viileät iltamat muistin mä taas, miten ennen me istuttiin, kun järven laineilla karkeli kuu ja me lapsina haaveiltiin. Koti meidän se kauniiksi laitettais, talo taidetta huokuis vain ja aivan sä sait minut suunniltaan elontyötäni ennustain.
Kuin yli taivaan Zeus luo purppuranhohtavan kaaren ihmisien poloks ennustain verivainoa taikka talvea ankarasäistä, jok' estää ihmiset töistään tyyten vainiomailla ja vaikea karjan on kestää: moiseen peittäytyin punapilveen riensi Athene tuonne akhaijein rintamahan, kaikk' intohon nostain.
Silloin silmäsi korkeuteen valitellen Akhilleus: "Zeus isä, virran vallast' ei mua koitoa auta siis jumal' ainoakaan! Kovat kaikkipa kärsisin sitten. Ei toki taivahisist' ole kenkään muu tähän syypää, vain emo armas, ennustain perin pettelevästi, kun näet Ilionin muka muurien alla hän tiesi surman tuottavan mulle Apollon tuimien nuolten. Jos minut tappanut Hektor ois, paras urhoja Troian!
Mutta kun niellyt kaikk' oli tuo, emon poikasinensa, niin Zeus, ilmaannuttaja sen, teki tiettävän ihmeen: poika jo petteliään Kronos-taaton kyyn kivetytti. Siinä me hämmästyin iki-ihmett' outoa seistiin. Noin jumalille kun uhrattaiss' isot uhkasi hirmut, Kalkhas ennustain jumal-enteet toi heti julki: 'Miksikä hiljennytte te niin, hiuskaunot akhaijit?
"Lation ranta, tuttu vanhastaan 'Aseista, miehistä', jonk' uudestaan Nous' onnen tähti valtaa ennustain; Tuoll' lepopaikka oli Tullion, vaan Takana noiden vuorten korkeain Maapaikka runoniekan armiain." Vähän ajan päästä alkoi Helena levottomana ja kiihtyneenä kävellä pylväskäytävässä, niinkuin ennen. Cineas yhtyi häneen ja astui hänen vieressänsä. Molemmat liikkuivat tuokion äänettöminä.
Päivämme julkiset, juhliksi pannut, viettäkän riemua rakastain; pöydäld' ei puutu nyt kinkut ei kannut iloa elämän ennustain. Kannusta pojes on kaadettu kalja kunniaa oluen kuuluttain. Kannata käsilläs makea malja olutta huulilles heruttain. Unhota, ystävän', murheetkin mustat pikarit, pokaalit pyllistäin; kuoleta kannuhun tuimatkin tuskat, oluell' upota vähittäin.
Koti meidän se kauniiksi laitettais, Talo taidetta huokuis vain Ja aivan sä sait minut suunniltaan Elontyötäni ennustain. Minä maani ja kansani laulaisin, Tämä kansa mun ymmärtäis Ja kerta kun sitten mä kuolisin pois, Mun työni ja maineeni jäis. Sinä kunnian kukkuran kantaisit, Jos sulhosi suureks sais Voi, kultani kallein, ainoisin, Jos vain sinut saavuttais!