United States or Italy ? Vote for the TOP Country of the Week !
ANGELO. Se kuva on sanomattoman ihana ja hellä, mutta tässä ei voi tehdä kylliksi maalarin sivellin, vaan tarvitaan runoniekan sulkaa. VARRO. Aine onkin historjallinen, eikä soviteltu minkään eri taidehaaran mukaan. Mutta, hyvät herrat, se oli näky, jonka näin omilla silmilläni ja jota en unohda.
Aamusta iltaan mennessä hän sai idyllin valmiiks herttaisen ja hempeen. ovelasti. On loppu hyvä! Tietänette kai, se että aina päättyy nuorten *lempeen*. Mut osa vain on tämä kolmikosta; nyt alkaa runoniekan tuska, josta pusertuu toinen jakso, kihlatuita kuvaava suuri, laaja ilveily, näin ainekset kun vihdoin käytetty on draamaan avion, se seuraa muita. hymyillen.
Ja kun se laannut oli korvistamme, jo toinen tuossa pauhinalla tuli kuin ukkos-säällä jymy seuraa toistaan: »Ma oon, ma oon Aglauros kivettynyt!» Nyt hiipiäksein Runoniekan turviin taa enkä eteen askeleen ma otin. Ol' ilma hiljennyt jo kaikkialla. Hän mulle virkkoi: »Tuo ol' ohja kova, min tulis riittää rajaks ihmiselle.
Ja etenkin tahtoisin tässä huomauttaa tuota aivan epäilemätöntä seikkaa, että runoniekan suuri luonnonlahja, silloin kun sen on täytynyt tulla toimeen ilman sitä sivistystä, jonka kirja-oppi sekä seurallinen kanssakäynti suovat onnen syli-lapsille, yksinkin joskus on luonut nerollisia teoksia, joiden vertaa ei paljas sivistys ja oppi koskaan olisi saaneet aikaan.
Nyt löi iso seinäkello kahtatoista. Piper nousi istuimeltaan, mutta kuningas antoi runoilijalle merkin, että tämä jatkaisi: "Näin lausuu Venus: käske Vulkanusta pian; on panssar rikki, siveys on saanut vian"... Vielä kerran kajahti riemuhuuto kajahti kerran viimeisen vastaukseksi runoniekan pilanteolle.
Ei voiton kannel sinusta koskaan soi, Ei mainees' muiston siivillä lennä; Oi Le, käs'vartes' varahin lakastui, On tyttönen kuolos' laulaja vaan. Ei hänen äänens' kuin runoniekan soi, Sä siit' et viihdy, pilvien haamu. Murheeni ei sun mieltäsi paina, se Oihonnanpa ei oo, armahas' ei Soi, lauluni, kuin tuulonen kankahan! Sua kuule, vastaa sulle ei kenkään.
se pyöri meren kaikkein vetten kanssa, mut neljännellä perä nousi ilmaan ja kokka painui Toisen tahdon mukaan sikskunnes meidät meri aava peitti.» Seitsemäskolmatta laulu Jo liekki tyynnä, pystysuorass' seisoi taas vaieten ja meistä etääntyen luvalla lempeen Runoniekan, koska läheni toinen liekki jälleen meitä katseemme kääntäin kohti kärkeänsa, mi haastoi sanoin epäselvin, oudoin.
Hänet saavansa jos ivasaaliikseen oli luullut Hornan väki, heti huomas he herransa erehtyneen: runoniekan he hänessä näki, mi soittanut, laulanut lailla ei sian, vaan kasvoi ja korkeni keskeltä lian. Hän lauloi, kuink' elon armaus kuin virta vierivä haipuu, jää jälkeen vaan kukan kuihtumus ja murhe ja muisto ja kaipuu, mut sentään on elänyt, laulanut iki, ketä kerran Khimaira on liikkunut liki.
Viimein valmiin runoelman Vie Firduusi suosijalleen: Kirjan, jonka säkeet täyttää Kaksisataa tuhatmäärää! Kylpylaitoksessa tuolla, Gaznan kylpylaitoksessa, Shachin lähettiläät mustat Päätyi tapaamaan Firduusin. Molemill' on rahasäkki; Runoniekan jalkain juureen Polvistuin he säkit laskee, Lahjapalkaks runoilusta.
Sepä olisi näkö, jota runoniekan kelpaisi nähdä. Mutta hyi näitä minun akkamaisia silmiäni ne eivät voi koskaan hämärtymättä nähdä vastakkain välkähtäviä miekkoja. Mutta katsos katsos tuonne, Katri! Tuo juokseva sanansaattaja varmaankin tuopi sanomia taistelusta". "Luullakseni se on tuttu, joka tuossa niin huimasti juoksee", sanoi Katri.