United States or Liberia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Vaan sotikansa portist' ulkosi pois; sitä johti Athene ja Ares, kultaa kumpikin, kultaisin pukinein, asevarjein, kauniit, valtahiset, kuten ainakin on ikivallat, kauas loistaen, vaan matalampia maiset ol' urhot. Tuonnepa tultua nyt parahimpaan väijymäkätköön, virran viereen, kuss' oli karjan juottamapaikka, maahan painautui väki yllään välkkyvät vasket.
Vaan niin minä neuvon: herkeä, heitä jo, kanss' älä vaalevan käy Menelaon tuimaan mittelöhön, älä vain varomattomin mielin ottele ollenkaan, pian sortuisit uron peitseen." Hälle Aleksandros nyt vastasi näin, sanan virkkoi: "Vaikene, soimauksill' älä loukkaa mieltäni, vaimo! Nyt Menelaos voiton sai, hänt' autti Athene, toistepa taas minä saan, toki meilläkin on jumaloita.
Jos se nyt kaikkien siis vain lienee mieli ja suoma, seiskootkin Priamon mieslinnat liikkumatonna, argotar seuratkoon Helene Menelaoa mailleen." Virkkoi noin; nurinalla sen kuuli Athene ja Here istuen rinnakkain tuho-aikeiss' Ilionille.
Virkki, ja jälkeen koht' ilon innoin riensi Athene. karkasi kimppuun, rintaan löi käsin jäntevin häntä; polvet herposivat, povi raukesi koht' Afroditen. Noinpa he kumpikin vaipuivat elonkasvaja-maahan.
Virkki, ja nous iso into jo miesten johtajan mieleen. Päin esirinnast' astui hän sovat välkkyvät yllään. Vaan heti Here tuon helo-olka jo keksi, kun astui telmeess' aaluva Ankhiseen päin Peleun poikaa; luo ikivaltoja muita jo kutsui, noin sanan virkkoi: "Kumpikin mielessänne, Poseidon ynnä Athene, tuot' ajatelkaa nyt, miten käy, mitä koituvi tuosta.
Hällepä vastasi näin nyt päilyväsilmä Athene: "Rakkahin, kyll' isä pyys, emo korkea pyys, perätysten polviin lankesivat, pyys ystävät ympäri saartain jäämään sinne, kun niin hätä suuri on heillä ja hirmu, vaan sydänjuuria raateli mult' ylen murtava tuska.
Hällepä vastasi näin taas päilyväsilmä Athene: "Kunpa jo tottakin tuon väki vaipuis, lähtisi henki, kunpa akhaijein lyömänä maall' isiensä jo maatuis! Vaan oma taattoni mieletön on, eik' oikeamieli, ilkeä, tunnoton, mun joka toivoni estäjä aina. Ei sitä muista hän, kuink' ain' ahdingosta ma auttaa sain hänen poikaans', Eurystheun jok' ol' orjana ennen.
Lahjat tuodaan esille, ja Agamemnon vannoo juhlallisesti olleensa Briseikseen kajoamatta. Palautettu Briseis itkee Patroklosta. Kun Akhilleus kiihkeässä surussaan ja taistelunhimossaan yhä kieltäytyy virkistämästä itseänsä ruualla ja juomalla, vahvistaa häntä Zeuksen käskystä Athene valamalla hänen rintaansa nektaria ja ambrosiaa. Akhilleus pukeutuu uusiin loistaviin asevarjeisiin.
Vahvat kumpikin näät valat kaikkien kuolematonten kuullen vannonut on, minä niinkuin Pallas Athene, iliolaisten päält' ei torjua pois tuhopäivää, valkean liekkinä vaikk' yliyltään leimuamassa ois koko Troia ja sen sytytelleet aimot akhaijit."
Hällepä vastaten näin Agamemnon valtias virkkoi: "Voitat neuvoss' aina, sa vanhus, poiat akhaijein. Moisia josp' oi korkea Zeus ja Athene, Apollo kymmenen neuvojamiest' ois mulla akhaijien kesken, korkea Ilion ois Priamolt' äkin vaipuva alle valtaavain käsiemme ja päätyvä sen tuhopäivä!