United States or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !


Totuutta eivät sido mitkään tunnustukset eikä sovintokirjat, se on paljon korkeammalla niitä ihmismietelmiä. Mutta jos nämä ihmismietelmät eivät rasita minun omaatuntoani, eivät estä minua toimimasta rehellisesti ja oikein, on paras minun asettua yleisen järjestyksen alaiseksi maani ja koko yhteiskunnan pystyssä pysymisen tähden.

Mun päivän' myrskyinen oli, ilta sen Kuin tyyntynyt järvi loistava on. On sota hirmuinen, verisilmiään Se raunioiden lomista nostaa. rauhaa rakastan, sitä katsele! Sen muodolla maani hymyelee." Mutt' nuorukainen ääneti seisoi vaan, Ja kyynel kasti kasvojen tulta.

Sinä olet onnellinen sinä, Merchen, sinä et tunne sotaa etkä tiedä, mitä Kustaa Aadolf on tehnyt meille onnettomille katolilaisille. Mutta minä olen nähnyt sen ja minun maani ja minun uskoni huutavat kostoa. On hetkiä, jolloin voisin tappaa hänet.

KUNINGATAR. Jäävät siksensä niin kauan. Voithan sinä erota kun minä jälleen niihin rupean. MURRAY. Minä tahtoisin mielellään olla maani hyödyksi. Minä mietin esitystänne! Vaan sinä et varoita liittolaisia? MURRAY. Teidän oma pakonne heitä kyllä varoittaa. KUNINGATAR. Mutta sinä et auta heitä? MURRAY. Heidän asiansa on hukassa. KUNINGATAR. Sinä jätät ne oman onnensa nojaan.

Aato taasen oli ajatuksillaan metelissä. kului ja jo vaaleni taivas, laivan kannella sopii jo veljien nähdä yksinäisen miehen. Tämä mies oli Anströmi. Ukko oli kouristunut, päänsä valkea kuin lumi, ja kätensä, jolla hän piti laivan partaasta kiini, vapisivat. Tää on minun maani, isäni maa huokasi hän. Kiitos Jumalalle, joka sallei sen povessa vaivatulle makuu-siaan.

Sen äärimmäisin reuna loisti kuin aamurusko ja siitä alkoi uuden ajan päivä. Mutta sen loisto oli vielä punainen kuin tulen, ja välillä aina välkkyi kyynelsäteitä. Se oli entisyys kaikkine taisteluineen ja sotineen; se oli noussut kirkastettuna ja kauniina paistamaan. Ah, te minun maani lapset! jospa olisitte nähneet, miten se hymyili äsken syntyneessä nuoruudessaan!

Suo anteeks' silloin, armas maani, mulle, Runoilijalle surmaan tuomitulle! Sun häpeäkses eläisin; kun kuolen, Sun kunniasi kasvaa toisen puolen. taivahille mainetöitäs soitan, Sielt' arvoseppeleitä sulle voitan; Ja kevätpäivän paistaessa sieltä Tuon saloillesi tuhat satakieltä.

Ei häntä enää rasita ikävä, ei pidätä kotirakkaus. Hyvästi maani, hyvästi Suomi! En tuskin milloinkaan sinua nähdä saa. Tämän myrskyisen meren takana mulle uusi kotimaa aukeaa. Siellä mun toivoni maa, Siellä armaani kohdata saan. Hyvästi nurmet ja laaksot, Joissa monesti leikkiä löin! Tää siintävä meri mun Kauaksi vie. Siell' ehkäpä Hautane mulle jo lie.

Sa taivaas verhoo, Zeus, utu-usvihin ja voimaasi lapsekkaana, kuin poika ohdakistoon, koe tammihin ja kallioihin! Kas, yhä vaan mun maani on vankkumatta ja majani, jot' et kattanut, ja lieteni, min loimotus sun kateeks käy. En auringon alla tunne kurjempaa, kuin te, jumalat!

"Minulla on tässä sakset, joilla minä erinomaisen sukkelaa niistäisin sen sormet, joka rohkenisi nostaa muuta kuin minun maani ja minun kuninkaani lippua Bresnovinan lipputangolle." "Ho, hoo!" sanoi ruotsalainen herra.