United States or Bahamas ? Vote for the TOP Country of the Week !
Minäkin sain johonkin määrään saman rohkeuden mikä vallitsi "herrassa lähes Jumalata," joka ei tahtonut peräytyä; mutta minä unhotin, että meren voima on rajaton, ja ettei mikään, mikä ihmiskäsillä on tehty, voi sitä vastustaa. Kohta olikin jättiläinen, niin väkevä kuin olikin, pakoon painava. Yhtäkkiä, noin kello 8 tienoilla, tuntui järähys.
ANDRAEAS. Etkö ole kerrottavan Sa kuullut, kuinka paljon vainoa Tää vaimo park' on saanut kärsiä Mies-pyöveliltään tähden uskonsa? Nyt liekin ollut häntä paossa, Kun kuolo raukan tiellä saavutti! TOINEN MUNKKI. Sen muistan kuulleeni, mut tuskissani Ma kaikki unhotin pait tuskani.
Sillä sittekun minä olin saavuttanut vallan ja onnen, jota tuskin kukaan kuolevainen ihminen saattaisi itsellensä toivoa, kävi minun samaten kuin monen muun, joka vähäpätöisimmästä yhteiskunnallisesta asemasta on itsensä koroittanut arvon ylimmille asteille: minä unhotin entiset elämänehtoni ja antausin ylpeydelle.
Ja kun joskus koetin soitella ja pääsin juuri hyvään alkuun, sumeni taas silmissäni ja niin jouduin uudestaan unelmien valtaan. Minä näin taivaallisia näkyjä, joissa sinä alati minulle ilmestyit ... ja niin unhotin minä sekä viulun että säveleet ja koko maailman. Voi sinua Hannu parka! HANNU. Näin surkea on minun laitani. RIITTA. Mutta eikö sinulle näyssäsi ilmesty ketään minun kerallani?
Kaksi vuotta olin T:llä opettajana. Elämän taistelua ei tosin sielläkään puuttunut, vaan työni kumminkin tuntui rakkaalta ja viihdyinkin oppilaitteni joukossa juuri kuin erityisessä pikkumaailmassa; unhotin heidän kanssaan työskennellessä kaikki entisetkin kärsimykset, joiden muisto vielä olisi voinut tuottaa katkeruutta.
Pois silmieni edestä! Jotain on tekeillä talossani, josta en ole oikein selvillä... Mutta siitä pitää saada selvä! Onko tämä sinun hattusi? Henrikson. Kummallinen kysymys!... Tietysti se on minun! Unhotin sen tänne saliin eilen illalla. Emma. Ja kuitenkin siinä on *von Wiftenin* nimi. Henrikson. Emma. Kuinka se voi olla sinun hattusi? Tunnetko sinä von Wiftenin? Henrikson. Kyllä nimeltä, enkelini!
On niinkuin olis auringossa, kuussa Pimennys ääretön, ja säikäyksestä Maa ammoittais ja koko mailma muuttuis. Ma pyydän, sana lausua mun suokaa, Oi, hyvä herrani! OTHELLO. Sun unhotin; Käy sisähän, Emilia! Hiljaa! Oiti! Etehen vedän uutimet. Miss' olet? Mik' on sun asiasi? EMILIA. Hyvä herra, Tuoll' ulkona on julma murha tehty. OTHELLO. Kuin? Nytkö? EMILIA. Niin, nyt aivan, hyvä herra.
Minä kysyin häneltä, mimmoinen Miss Mowcher'in luonto oli: oliko hän oikeastansa paha ja suosiko hän yleensä asiain oikeata puolta; mutta, kun minun ei kahden taikka kolmen turhan yrityksen perästä onnistunut vetää hänen huomiotansa näihin kysymyksiin, herkesin taikka unhotin niitä toistamasta.
Lien paljon ma lauluja tehnyt, mut yks oli kaunehin, oli mulla niin armas aihe polo, kuinka sen unhotin! Se oli mun onneni laulu, sävel säihkyvä, voitollinen. Yöt päivät yhä ma etsin sitä pohjasta sydämen. Ja vuodet ne vierii ja vierii, tuli silmien sammuu pois. Mitä siitä, jos löytyä kerran elon kauneus kadonnut vois! Jo ystävät ympäri väistyy, ovat hapseni harmenneet.
Micawber'in perheestä ja se seikka, etten sen koommin kuullut tästä, oli vähitellen vaikuttanut, että unhotin koko asian. Minä olin usein ajatellut Micawber'ilaisia, mutta etupäässä kummastellakseni, mihin rahallisiin sitoumuksiin he Canterbury'ssä olivat ruvenneet, ja muistaakseni, kuinka Mr. Micawber kartti minua, kun hän oli päässyt Uriah Heep'in konttoristiksi.