United States or Ireland ? Vote for the TOP Country of the Week !
Eikö vain satua onnen, Joka syttyi sammuvaksi, Iltaruskoihin hajoten? LOKKA. Satua koko elämä. Ensin syttä syttynyttä, Sitten säihkyvä säkene, Kunnes sen tukehti tuhka. ANJA. Jos sen seppo on takonut, Miks'ei tuo sitä kotia? Pohjan impi on enempi: Hänet seppo tuo kotia. LOKKA. Myöskin sammon. ANJA. Mahdollista. Perästä paras: härätkin Joukon jatkona tulivat. Kellojen helinää ja sekasoittoa kuuluu.
Korkealla ilmassa se ylpeästi laiehtii viippuen karmosinipunaisilla siivillänsä, ja sen lumivalkoinen pyrstö, pitkä, sievä ja ohut, hohtaa niinkuin säihkyvä meteori auringon paisteessa. Yksinäisen linnun riemulaulu erämaassa!
Georg pisti kätensä tarjottuun kreivin käteen ja katsoi häntä kauan ja pitkään. Adelbert oli hyvin muuttunut. Verevästä, komeasta nuorukaisesta oli tullut kalpeakasvoinen, kyyryselkäinen ukko. Silmän säihkyvä, leimahtava tuli oli sammunut ja surkea hymy oli hänen ohueilla, ummistuneilla huulillaan. Georgin tuli häntä kovasti sääli ja kreivi Adelbert kyllä arvasi hänen ajatuksiaan.
POMMERI. Mutta sinun, kanttori, olisi pitänyt olla kuulemassa, mikä se nero on! KANTTORI. Nero on timantti, säihkyvä ja välkähtelevä jalokivi. HURMERINTA. Oikein ja kauniisti! POMMERI. Se oli oikea sana! Kiitos, kanttori. KANTTORI. Mutta eivät kaikki, voimmepa sanoa, eivät monet, ja uskallan mennä niinkin pitkälle, että ainoastaan harvat osaavat erottaa oikean jalokiven tavallisesta lasista.
Ja jumala-raukat tuolla Kulkevat tuskia täynnä Lohduttomiin ikipitkiä teitään, Eivätkä kuolla voi, Vaan kuinka he kääntyy, On säihkyvä kurjuus. Mä ihminen, Mä mullassa syntynyt, kuolonlahjainen, En kauvemmin kaihoo. Yö rannikolla.
Huomaa, kuinka Champagnen Henrik itsekseen hymyilee, ikäänkuin säihkyvä pikari hänen omaa viiniänsä ja katso kuinka Itävaltalainen hartaasti irvistää ajatellessaan, että hänen oma häpeänsä kohta on kostettu ilman vaaratta eli huoletta hänelle itselleen. Vaiti, hän lähenee. Hyvin surullinen tapaus, kuninkaallisen Itävallan hallitsia, että nämät halkeamat meidän Zionin muureissa "
»Uus on merkki idän alla» opettanut oli pappi »tunnustähti taivahalla, säihkyvä kuin päivän sappi; nyt se viistoon vielä loistaa, kohta paistaa päämme päältä, sodan, sorron maasta poistaa, karkkoo Hurtan kauhut täältä.»
Mä kuutamo-iltana moisna Tuon Pohjolan leimuvan näin, Näin iltana, vieläpä toisna, Kun silmäsin tähtiä päin; Tuo leimu, tuo säihkyvä kulta Pois huolia huuhteli multa, Mä huudahdin mielessäin: Kun Pohjolan liekki voi poistaa Tuon huurtehisen sumuyön, Ja taivaalla leimuna loistaa, Kuin säihkyvä priljanttivyö Niin laihnaos henkesi suojaa Sä meillekin, rakkahin Luoja, Lailla Pohjolan leimuamaan!
Mut ulkona kurjan silmä nyt äkkiä leimahtaa, niin hurjan säihkyvä katse yön selkään tuikahtaa: "Oi lapseni! kuolema meille on onneen suorin tie, ja tuskinpa helvetissä olo karvaampi, synkempi lie!
Jo nuori, saarnaava poikanen, Sai sielut hehkuhun tulta, Ja kahdenkymmenen ikäisen On saarna säihkyvä kulta! Ja Hengen voimalla voidellun Tään Jeesuksen sotamiehen Nyt maailma tuntevi taistelun: Valon loi elontiehen Hän lukemattomain sielujen, Jotk' iki-yöss' oli synnin Sai armontuntohon Jeesuksen Ja Jumalan ikilemmen.
Päivän Sana