United States or Togo ? Vote for the TOP Country of the Week !
Aina tein asiaa, käydäkseni töllissä, niin mielelläni tahdoin nähdä Annaa. Niin oli tämä metsän ruusu lumonnut sydämmeni, että kaikki ylhäiset ja komeudessa kasvatetut unhotin. Aina vein töllin Annalle jonkun kirjan luettavaksi ja lahjaksi. Silloin nousi vieno ujouden puna tytön muuten valkeille kasvoille, ja tummista ja haaveksivista silmistään loisti minulle syvä kiitollisuus.
Koko tuolla pitkällä ajalla ei puhuttu yhtä ainoata sanaa, ja minä unhotin niin oman itseni, etten muistanut omia wasta nähtyjä waiwojani, enkä nykyistä puutteenalaista tilaani ja märkiä waatteitani ja jalkineitani. "Istukaa, wieras!" kehoitti wihdoin mies tukehtuneella äänellä, ja se tuntui minun korwissani siltä kuin olisi se tullut maan alta.
HAMLET. Kojusta riensin, Levätti yllä; pimeässä heitä Hapuillen etsin; löysin mitä hain; Paketin sieppasin ja hiljaa hiivin Taas huoneeseeni. Tuosta rohkaistunna Pelossa tavat unhotin ja mursin Kuninkaan kirjeen auki. Mitä näin? Oi, kuningas, sa konna! Suoran käskyn, Monilla eri syillä höystetyn, Jotk' etuj' Englannin ja Tanskan koski, Ja, huh! kuin hirmuista, jos eloon jäisin!
Tämän ainoan seikan tähden unhotin itseni, koko maailman ja senkin että minun omaatuntoani vielä rasitti kaksi syntiä: valhe ja tietoni häntä niin liki koskevasta salaisuudesta. Mutta voi, miten putosin taivaastani, milloin vaan Charlotten äänen kuulin tahi näin hänen lähestyvän!
Ja sitte luulin näkeväni, miten nuot hurjat kähärät tuolla tutulla liikunnolla heitettiin niskaan ja suuret, armaat, pahat silmät riippuivat neiti Fliednerin kertomissa huulissa." Minä unhotin kaikki, mitä vielä erottavaisesti oli välillämme ja antauduin vastustamatta hetken valtaan. "Ah, hän ei käsittänyt minua niin hyvin", lausuin nopeasti ja ajattelemattomasti.
Täält' useasti ma silmäilin hänen teitähän, juoksin vastahan, katsoin saalistaan, luvut unhotin, leikit, onginnasta kun hän, ulapasta ja tuulista kertoi.» Hällen vastasi näin vesisilmin lempeä sisko: »Pois iäks muuttanut on hän, päiviä, viikkoja sitten rannalla tyhjä on mökki ja kaipaa haltiatansa. Jos hänen lähdöstään sanan muutaman kertoa voisin!
Silmäni kiinnittyivät erottamattomasti noihin hyväntahtoisin kasvoihin ihmisrakkaalla katsannollaan, ja minä kuuntelin taukoomatta sitä liikuttavaa ääntä, joka ennenkuin vielä kauan olinkaan näin katsellut ja kuunnellut, minä tykkänään unhotin mr Wesleyn itse sen kaikki-voittavan rakkauden ja armon edestä, jota hän julisti.
Ma rakkaat poikani kaikk' kadotin, Mut en mä itkenyt, en vaikeroinnut, Kun oli mulla toivo kostosta Ja rauhaisasta Manaan-matkasta; Nyt päiviäni itken poloinen! KITKA. Sen kiireessäni pöydäll' unhotin! NYYRI. Ja kansas vapauden menetit! KITKA. Niin tein... Haa! LALLI. Siaa epä-toivolle Ei ole tässä! Mailman matkoilla Jos on tuo malja olkoon vaan! Ei koske Se seikka minuhun.
Mutta minun täytyy sanoa, että, kun sinä iltana istuin pimeässä tarinoimassa, Mr. Mell'in vanha huilu kuului useampia kertoja surullisesti kaikkuvan korvissani; ja että, kun viimein Steerforth oli väsynyt ja minä panin maata vuoteeseni, se tuntui soivan niin murheellisesti jossakin paikassa, että olin aivan onneton. Minä unhotin pian Mr. Mell'in ajatellessani Mr.
Ja jos siinä joskus ehti mieleeni muistumaan Huhuinniemen juttu, niin unhotin sen samassa, sillä olinpa varmana, että mitään uutta en siitä enää voisi saada kuulla. Enkä kuullutkaan koko niemellä oloni ajalla. Ilta oli vilpastunut, nopeasti kuluivat sen herttaiset tunnit.