United States or Martinique ? Vote for the TOP Country of the Week !


Aliina ei osannut käskeä eikä kieltää, jäi vain uteliaana odottamaan. Ja kohtapa hänellä oli kädessä paksu kirja. Eihän tämä tule tänä talvena luetuksi, epäili hän. Ei siinä monta päivääkään mene, kun alkuun pääsee, sanoi Iida. Mistä »Helenan perheestä» tässä kerrotaan? kysyi Aliina. Se on vaan kertomus niiltä ajoilta, kun ristinuskoa vainottiin.

He ovat siis tuo pieni yhteiskunta, joka vähitellen vaurastuu ja kasvaa tuossa uudessa maassa yhteiskunta, ehkä pieni sydän tulevalle valtiolle, alkaen, niinkuin kaikki alkaa, perheestä ja kartutettuna sen rakkauden lailla, siksi kunnes perheestä tulee kansanliitto, ja rakkaus karttuu kirjoitetuissa laissa: sillä nämä eivät ole rankaisemista, vaan lohduttamista varten.

He varottivat seurakuntaansa rahanhimosta, mutta huolenpito perheestä pakotti heitä aina pitämään silmällä ammatista johtuvia rahatuloja.

Mutta siksipä pitikin hän erittäin hyvää silmää tuohon vakavaan rouvaan, samoin kuin pastorikin, joka hänen haudallaan ruumissaarnassa väitti, että hän eläissään oli jumalaton, siksi ettei hän tahtonut tietää perheestä ja sellaisista ja kun hän oli kaikkien silmänkääntäjien ja noituvien perinpohjainen vihollinen.

Viimein hän kertoi eräästä perheestä, jossa isä oli tylsämielinen ja äiti niin sairas, että tuskin jaksoi olla jalkeilla.

Avatkaa tiirikalla kapteenin hytin ovi! Onko kapteeni sairas? Viinahulluko? Ampunut itsensä kuoliaaksi revolverilla! Miksi tuijotatte noin? Miksi hymyilette noin katkerasti? Oliko hän sukulaisenne? Hän oli perheeni ainoa tuki! Oletteko hyvin köyhästä perheestä? Olen.

Katariina rouva piti Margareettaa niin paljon kuin mahdollista itsestänsä ja Sesiliasta eroitettuna, ja kotiin tultua annettiin uppiniskaiselle tyttärelle asunnoksi erillänsä oleva huone, jossa hän, melkein vankina, sai oleskella eroitettuna muusta perheestä.

Kyllähän hän oli ollut kaunis mies, kohtelias nuorena ja hyvästä perheestä, ja siksihän hänestä isä ja äiti pitivät, vaikka hän oli papiksi vähän liian maailmallisesti mieltynyt. Se oikea, se kumman kaunis ja kumman jalo, joka oli valoisina kesäöinä vinnillä loikoessa ja lukiessa mieleen painunut, sen oli pitänyt vähäksi aikaa kadota ja väistyä pois.

Kalpea ja harvasanainen hän oli, mutta rauhallinen ja lempeä. Aikasin tämän päivän aamulla kutsui hän Katarinan luoksensa. Kalpeana ja arkana seisoi onneton tyttö hänen edessään, odottaen vakavalta emännältänsä ankaraa käskyä korjaamaan itsensä siitä perheestä, jonka hän oli häväissyt suurella synnillään. Katarina! sanoi Gerda. Minä matkustan nyt pois enkä enää palaa tänne.

Hän syleili ja suuteli molempia vanhuksia, jotka olivat heikot iloisesta liikutuksesta ja hämmästyksestä tämän uuden lapsen tähden, joka sellaisena päivänä oli kuin taivaasta tullut heidän luokseen ja joka toi heille tietoja toisesta perheestä, toisesta kansakunnasta, joka oli alkuaan heistä ja joka nyt lisääntyi kuumien maitten hehkussa.