United States or Guernsey ? Vote for the TOP Country of the Week !
"Olen totta tosiaankin!" sanoi Amrei ja poika kysäsi: "Uskallatko lähteä kerallani kedolle?" "Uskallan". "Ja luotatko minuun?" "Luotan". "Mutta mitäs omaisesi sanovat?" "Minun ei huoli vastata töistäni muille kuin itselleni, minä olen orpo". Käsi kädessä läksivät he tanssisalista. Avojalka kuuli yhtä ja toista takanansa kuiskuteltavan ja supsuteltavan, ja hän piti silmänsä maahan luotuina.
Omasta kädestä. Susi. Niin, niin! Kenen kädessä, sen kärsässä. Roponen. Jos niin tahdotte. No, olkaa terveinä! Muut. Terveiksesi! Roponen. Ohhoh, kuinka hyvää se olikin! Passipo suulleni, kun oli kerälläni! No! Huttunen. Ei, ei, kiitoksia! En minä huoli. Susi. Huolimatonta lyödään. Roponen. No, mitä turhia! Ota nyt ryyppy! Ei se pahaa vanhoille luillesi tee. Susi. Mielesi kumminkin tekee.
Tyttö seisoi, pää alas taipuen, kiinteinä tummat kasvot, luomet puoleksi ummessa, ripset vähän värähdellen, rinta nousten ja vaipuen. Kuka sinä olet? Talosta tuosta. Kylän suurimmasta? Siitä. Ja kuitenkin minun kerälläni tulisit? Minun, maailmankulkurin? Tulit viimein, jota ikäni vuotin. Mistä tiesit minua vuottaa? Kaikki sinusta haastoi. Aina sinusta unta näin. Olenhan väkäleuka ja vanha.
Mitäpäs sitä muutakaan oppimaton mies. Näätkös, Iikka: minä olen niin yksin eikä kukaan ymmärrä minua. Mutta tässä rinnassa asuu paljon, paljon. Se menee kaikki hautaan minun kerallani. Kauppiaan pitäisi ehkä akottua. Minä olenkin miettinyt sitä. Mutta olkoon se meidän kesken. Vai on kauppias miettinyt?
Laitan kuntoon matkalaukkuni, jätän ystäville hyvästit, nousen laivaan ja herään vihdoin Napolissa; mutta siellä on heti edessäni ilkeä todellisuus, surkea oma itseni, jota pakoon olin lähtenyt, heltymättömänä ja yhtäläisenä. Minä käyn katsomassa Vatikaania ja palatseja. Minä tekeydyn hurmaantuneeksi näkemästäni, mutta hurmaantunut en ole. Varjoni kulkee kerallani sinne, minne minäkin.
TUOMAS: Vain vähäpätöiset tähteet tuosta kerran niin kimmeltävästä armeijasta ovat kerallani Turkuun saapuneet. Kovasti sinä koettelet seurakuntaasi. TUOMAS: Hänen kätensä lepää raskaana meidän päämme päällä. BALDUIN: Ja muut? TUOMAS: Muut makaavat Nevajoen rannalla, suuressa yhteisessä haudassa, mistä he kerran kilpi kirkkaana ja omatunto puhtaana tulevat nousemaan Herran tuomiolle.
Järjestettyään kaikki, kohosi hän viimein, ojensihe ja sanoi: "kas niin! nyt on kaikki valmis: mutta anna anteeksi, hyvä mies, että sinun nyt oitis täytyy minun kerallani katsoa viheliäisyyteen, ja anna anteeksi myöskin, etten ole nyt semmoinen, kun oikeastaan soisin olevani.
Hän on ilmoittanut minun wietelleen hänen palwelijansa karkaamaan ja että itse olisin karannut ja wienyt kerallani hänen kalliit waatteensa.
Sinä lähetit Liisan minun kerallani, hän lausui sentähden aivan tyynellä, hillityllä äänenpainolla. Eikä hän sitäpaitsi ole mikään piika. Mikä hän on? Hän on minun kasvinsisareni, jatkoi Johannes lujasti. Minä sanon sen sinulle senvuoksi, että muistaisit sen. Irene unohti kokonaan itkunsa tämän uuden riidan-aiheen takia. Tuohan kuuluu aivan juhlalliselta, hän sanoi ihmeissään.
Tuvassa ei ollut muita huonekaluja kuin seinään naulattu lavitsa. Tuolla oli äiti kehrännyt ja tuolla oli hän sovitellut Amrein kätösiä ja opettanut häntä sukkaa neulomaan. "Kas niin, lapset, nyt mennään pois jälleen", sanoi setä, "täällä ei ole hyvä olla. Käykääs kerallani leipurin luo, niin ostan vehnäsen kummallekin; vai tahdotteko mieluummin rinkeliä?"