United States or Saint Martin ? Vote for the TOP Country of the Week !
Aino ei vastannut mitään ja ylioppilas seisoi epäillen mitä tekisi. "Niin" sanoi hän vihdoinkin, "minä arvelin kulkea tätä tietä, mutta jos te, Aino neiti, haluatte samaa, niin käännyn takaisin." "Ei, miksikä niin?" vastasi Aino ujosti, "ettekö tahdo minua seurata?" "Mielelläni", sanoi ylioppilas, ihmetellen vastausta, "mutta älkää sitten suuttuko minuun, jos olette katuva hyvyyttänne."
Platolla oli tapana sanoa opettajastaan Sokrateesta, että hän oli niinkuin apteekkarien lääkeruukut, joissa on ulkopuolella apinoita, pöllöjä ja tonttuja, mutta sisällä erinomaisia lääkkeitä. Phocion sanoi kuninkaan lähettiläälle: "Miksikä kuningas lähettää näin paljo rahaa juuri minulle eikä muille?" Lähettiläs vastasi: "Senvuoksi, että hän pitää teitä ainoana hyvänä atenalaisena."
Eihän minulla ole mitään oikeutta vielä häntä epäilemään Jos hän kumminkin olisi tuolla ulkona. Ja siellä hän onkin, jos hän minua rakastaa. Voinhan hänelle nyt ainakin selittää. Rahikka! Pekka! Ei kuulu! Hän läksi siis No kun meni, niin menköön. En minä hänen jälestään lähde. Tuolla tavalla ei Paul olisi tehnyt... Olisihan hänen pitänyt ymmärtää, että Mutta miksikä minäkin hätäilin.
Sanotaanpa, että se jalostuttaa naista ja tekee häntä sanomattoman onnelliseksi ... minua on se vienyt rikokseen ja saattaa minua nyt hautaan. "Isäni kuoli. Hän ei koskaan minua käsittänyt, ei koskaan minua rakastanut eikä koskaan minua onnelliseksi tehnyt! Miksikä antoi hän minulle elämäni? Jospa äitini olisi elänyt, oo, hän olisi käsittänyt ja rakastanut minua!
»Huomenna annamme kuulustaa, miten pojan laita on», sanoi Aksel. »Minä menen sinne itse», vastasi Ragnhild, »ja otan Iirin mukaani, sillä he eivät minua oikein ymmärrä, kun en osaa suomea puhua». »Se on tarpeetonta.» »Miksi noin sanot, Aksel? Minä en sinua ymmärrä enää. Miksikä et itse tule minua saattamaan suutarinlesken luo? Olet ikäänkuin pelkäisit jotakin; miksi olet noin kummallinen?»
Kuolevainen ei sitä enää kuullut. "Miksikä lakkasivat soittamasta tuota minun mielinuottiani?" kysyi hän takistuvalla, könisevällä äänellä. Ystävät itkivät vuoteen ympärillä. Hän ei nähnyt, ei tuntenut ketään enää. "Mihinkä kaikki ne ihmiset on joutuneet, jotka täällä äsken tanssivat?" horisi hän kiireisillä, hätäilevillä sanoilla. "Kutsukaa ne tänne takaisin! Huvitelkoot!
Mutta oma vakaumus oli hänelle kalliimpi kuin ihmisten suosio. Tavatessamme viimeisen kerran, sanoi hän: »Kun te seuraavalla kerralla tulette Saksaan, ei minua enään ole». Uskalsin epäillä sitä, sillä olihan hän henkisesti vielä hyvin elinvoimainen ja pirteä, miksikä hän ei vielä olisi voinut elää muutamia vuosia lisää.
"Mutta miksikä sinä sitä kysyt?" "Laitan niillen ne kirjutukseni." "
Mut ohimennen hälle nyt leppyisän sanan lausui lempeä tyttö: »Miksikä, vanha Susanna, te itsenne niin väsytätte, hääritte päivin näin, edes illoinkaan ette huokaa? Bhdimmehän hakematta ja huutamattannekin kotiin.»
Soittojohdon nauha riippuu kirjotuspöydän oikealla puolella, ja voidakseen soittaa on varkaan täytynyt mennä sen luo. Mutta miksikä hän olisi tahtonut soittaa? Se on aivan selittämätön salaisuus." "Sen voi kyllä sanoa olevan hyvin tavattoman tapauksen. Mihin toimenpiteisiin sitten ryhdyitte?