United States or Saint Pierre and Miquelon ? Vote for the TOP Country of the Week !
»Mitä hän sanoo?» kysyi Ragnhild ruotsiksi, sillä hän ei ensinkään ymmärtänyt suomea. Loviisa selitti, mitä poika sanoi, ja Ragnhild hymyili sekä antoi pojalle appelsiinin. Samassa Hely tuli poikansa luo ja loi kiitollisen katseen komeaan neitoseen, joka oli osottanut hyvyyttä hänen lastansa kohtaan. Tuolla appelsiinilla oli neito ainiaaksi voittanut äidin sydämen.
Oli, hän oli Sigurd Ribbungin näköinen! SIGRID. Hymyilikö hän niinkuin Sigurd? RAGNHILD ROUVA. Niin juuri! SIGRID. Silloin tulee meidän kaikkien rukoilla! Jaarlin täytyy tulla valituksi kuninkaaksi! Hänen sielunsa turmeltuu, jollei hän tule maan ylimmäiseksi mieheksi! Siis tulee meidän kaikkien rukoilla! RAGNHILD ROUVA. Hiljaa, mitä se on!
»Huomenna annamme kuulustaa, miten pojan laita on», sanoi Aksel. »Minä menen sinne itse», vastasi Ragnhild, »ja otan Iirin mukaani, sillä he eivät minua oikein ymmärrä, kun en osaa suomea puhua». »Se on tarpeetonta.» »Miksi noin sanot, Aksel? Minä en sinua ymmärrä enää. Miksikä et itse tule minua saattamaan suutarinlesken luo? Olet ikäänkuin pelkäisit jotakin; miksi olet noin kummallinen?»
RAGNHILD ROUVA. Kuinka järkähtämättömänä jaarli istuu ja kuuntelee. RAGNHILD ROUVA. Katso, Margareta; Dagfinn Bonde asettaa esiin kullatun tuolin Hookonille. MARGARETA. Pool Flida asettaa samankaltaisen jaarlin taa RAGNHILD ROUVA. Hookonin miehet tahtovat sen estää! MARGARETA. Jaarli pitää kiinni tuolista ! Näitkös silmät ja hymyilemisen ! Ei, se ei ollut jaarli! Ei se ollut Hookonikaan!
Samassa kuului maantieltä ratasten jytinää ja vaunut ajoivat hiljakseen ohitse. Hely katsoi vaunuissa istuviin ja kävi lumivalkeaksi. Lapset juoksivat maantielle, ja Hely tahtoi huutaa heitä pois, mutta hän oli kuten kivettynyt eikä saanut sanaa suustaan. Vaunuissa istui Aksel ja hänen morsiamensa Ragnhild.
Juna vihelsi taas, ja Hely meni Maurin kanssa kolmannen luokan vaunuun, mutta Ragnhild Aateli toisen luokan. Hänen kumppaninsa, eräs Helsingissä asuva sukulainen, huusi hänelle vielä: »Vie paljo terveisiä setä ja täti Aatelille sekä sulhasellesi ja Lillille.» »Kiitos, kiitos!» vastasi Ragnhild, ja juna lähti liikkeelle.
Ragnhild oli hämmästyksissään kaikesta, mitä näki, mutta kun Iiri selitti hänelle asiat, kävi hän miettiväksi. Iiri kyseli leskeltä, koska Hely oli tullut asumaan hänen luoksensa, ja leski vastasi: »Tuossa hän, vainaja, tuli kesäkuun kahdentenatoista päivänä.
Ja sinä, Ragnhild, vaimoni, sinä, jota vastaan niin paljon olen rikkonut, sinä likistyt minuun armaana ja hellänä, kun hätä on korkeimmilleen noussut, sinä voit peljätä ja vavista sen miehen hengen edestä, joka ei koskaan ole heittänyt auringon sädettä sinun polullesi. RAGNHILD ROUVA. Sinäkö rikkonut! Oi, Skule, elä puhu niin; luuletko sinä, että minä hetkeäkään olen uskaltanut sinua tuomita!
Kuningas ja jaarli niin kauvan täällä sisällä! Levottomuus minut tappaa; Margareta, mitä on kuningas sanonut ja tehnyt? MARGARETA. Oi, niin paljon! Viimeksi hän otti käskynhaltijan ja kuningattaren. RAGNHILD ROUVA. Sinun, Margareta! Niin! RAGNHILD ROUVA. Sinä tulet kuningattareksi! MARGARETA. Ainoastaan kuningattareksi; mutta luulen että olen sentäänkin iloinen.
»Saattaa niin olla, ettei välimme hyväksi tule. Matkalla ihmiset oppivat toisiansa tuntemaan niinhän sanotaan; minä olen ehkä myöskin nyt vasta tällä matkalla oppinut tuntemaan Akselin», sanoi Ragnhild ja läksi lehtokujaa pitkin kartanoon, mutta Iiri meni kotiin pienen Maurin kanssa.