United States or North Macedonia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tämän vakuudeksi oli luonnollisesti vielä yksi punssilasi tyhjennettävä, jonka jälkeen veljeni minulle huomautti: »Niin, voipihan sinusta, veli rakas, vielä ajan pitkään tulla hyväkin mies, vaikkakin vielä nyt olet jonkunverran lapsekas ja 'keltainen', mutta sehän voi olla ohimenevää.» Lähellä minua alkoivat jotkut puhua suomea.
Tietysti, miksei! sanoi Robert. Mutta jos en saa ruotsiksi ? Opi suomea! huudahti Lauri melkein ylenkatseellisesti. Sitä tietysti tahdonkin, mutta Ei siinä mitään muttia! Robert tuli väliin. Ei nyt tästä väitellä ei se nyt kuitenkaan se ole pääasia. Mieli on kuitenkin tärkeämpi kuin kieli.
Myöskin mitä maahan tulee rakasti hän Suomea, erittäinkin senvuoksi, että siihen kuuluu myöskin Savonmaa.
Ne kun näyttelivät ja kehuivat ja huudahtelivat siellä Punkaharjulla ja Savonlinnassa ja Puijolla niin, kaunistahan se oli minustakin, mutta minä olin kuin salakihloissa tämän kanssa en minä osaa sitä suurta Suomea, sitä koko Suomea osaatteko te? Minulla ei ole mitään paikkaa, mihin olisin erityisesti kiintynyt.
Kun Ruotsi aikanaan piti vallassaan Suomea, niin tämän, luonnon karsaasti kohteleman maan asukkaat 12. vuosisadalta alkaen ovat joutuneet germaanisen sivistyksen vaikutuksen alaisiksi, josta Venäjän hallitus aina vuodesta 1899 turhaan koetti heitä "vapauttaa". Tatarit: 2 miljoonaa.
Mutta minä teille sanon: isonvihan ajoista kytee toinenkin mieli Suomessa, ja viimeksi olen kuullut sitä lausuttavan niiden kesken, jotka vietiin Lappeenrannasta. Leena. Heidän sanansa jääkööt heidän itsensä varalle. Tähän ne eivät kuulu. Maria. Mutta ne kuuluvat tähän, sillä he sanoivat, että Ruotsi jo on liian heikko puolustaaksensa Suomea. Ehkä olette sitä itsekin kuullut. Leena.
Keskeytymättä jatkaa yläkertalainen kävelyään. Entäpä se on suomalainen? sanoo toverini. Koettakaahan te! Kiipeän pöydälle ja huutelen lämpöjohtotorven juuritse suomea. Ei mitään vastausta, ei edes hetkisen pysähdystä tuosta kirotusta kävelystä. Kiukustuneena tarttuu toverini luutaan ja jyskyttää sen varrella kattoa. Toinen jatkaa kävelyään olympolaisen tyyneydellä.
Kaupunki hiljaisine ihmisineen, nuorine, vihannoivine esplanaadeineen ja puistikko-aitoja vastaan nojailevine sotamiehineen oli häneenkin tehnyt varsin hauskan ja tutunomaisen vaikutuksen. Sekin muistutti jollakin tapaa Suomea. Noinhan ne sielläkin entis-aikaan kesä-iltoina. Miks'ei. Kyllähän täällä voisi asua. Ja ainakin yhden yön nukkua.
Sen verran tuli selville aluksi, että sairas osasi sekä saksaa että venäjää. Anna taas ei ymmärtänyt sanaakan venäjää, vaan muutamia sanoja saksaa. Viimeksi mainitun kielen avulla oppivat he vähitellen ymmärtämään toisiansa. Nyt aljettiin ahkera vaihetustyö: Anna opetti sairaalle suomea ja sairas Annalle saksaa.
"Mistä maailman äärestä se raha sitten tulee?" Taavetti oli siihen määrään hämillään, ettei osannut ruveta kirjettä lukemaan. Hän katseli vaan ja ojensi sen kohta rovastille. "Olkaa niin hyvä ja lukekaa, herra rovasti!" "Selväähän tämä on Suomea!" sanoi rovasti ja luki. Moskovassa, tänä vuonna 13 p. Heinäk. Satulamaakari Rahkosen vanhin poika Taavetti.