United States or Uruguay ? Vote for the TOP Country of the Week !
Minä sain tiedon sairaudestanne; ja lähdin sentähden kohta matkalle; minä olen tullut tänne jalkaisin NIKOLAUS PIISPA. Sinun ei olisi pitänyt niin kiirehtiä, Inga! Jumalan rauha, kunnianarvoisa herra! NIKOLAUS PIISPA. Tuleeko kuningas? DAGFINN BONDE. Nyt hän ratsastaa Ryenvuoria alas kuningatar ja kuninkaan lapsi ja suuri seurue keralla. Kuningas kuningas! tuleeko hän tänne? DAGFINN BONDE. Inga!
RAGNHILD ROUVA. Kuinka järkähtämättömänä jaarli istuu ja kuuntelee. RAGNHILD ROUVA. Katso, Margareta; Dagfinn Bonde asettaa esiin kullatun tuolin Hookonille. MARGARETA. Pool Flida asettaa samankaltaisen jaarlin taa RAGNHILD ROUVA. Hookonin miehet tahtovat sen estää! MARGARETA. Jaarli pitää kiinni tuolista ! Näitkös silmät ja hymyilemisen ! Ei, se ei ollut jaarli! Ei se ollut Hookonikaan!
HOOKON. Kiitos! Jumalan kiitos; nyt päivä koittaa. DAGFINN BONDE. Melkeinpä luulen niin. En koskaan ennen ole jaarlista niin pitänyt kuin nyt. Olkaa aina varoillanne, hyvä Dagfinn, , olkaa aina varoillanne. Antero Skjaldarbandilla on kankea niska, elkää antako kukistaa itseänne. Olkaa kiven kova Antero Skjaldarbandia vastaan, ja ottakaa muuten siunaukseni matkallenne.
HOOKON. Te olisitte voinut olla minulle hyvä kasvatussisar niinä vuosina, jolloin yhdessä kasvoimme. MARGARETA. Mutta niin ei käynyt. Siinäkös olet; anna tänne! Vähän jälkeen tulee Skule jaarli sisään, sitten Dagfinn Bonde. Herra jaarli, tiedättekö mitä kirjoitan? Hän tulee lähetettäväksi itäkulmalle Borgasysseliin, jossa hän saa asua kaikessa kuninkaallisessa kunniassa.
SKULE JAARLI. Lukekaa kirjeeni. HOOKON. Antakaa tänne! SKULE JAARLI. Minä luulin sen teillä olevan? DAGFINN BONDE. Paremminkin asian laidan tiedätte. Gregorius Juhonpojalla oli nopsemmat jalat; kun tulimme laivalle, oli kirje poissa. Herra läänitysmies, antakaa kuninkaalle kirje. Kuulkaa minua ! SKULE JAARLI. Mitä nyt. Muistattehan, että kirjeessä oli teräviä sanoja kuninkaasta.
GREGORIUS JUHONPOIKA. Minä menen ja teen parastani. Suokoon taivas, että onnistuisi. HOOKON. Sinä, Dagfinn Bonde, menet taattujen miesten seurassa alas kuninkaanlaivalle; teidän tulee seurata kuningatarta ja lasta Elgesäterin luostariin. DAGFINN BONDE. Herra, luuletteko hänet siellä turvatuksi. HOOKON. Hän ei ole missään paremmin turvattu.
Kuuletteko jaarli, te se päästitte Sigurd Ribbungin irti. Se sävel on vanha. DAGFINN BONDE. Niin; Sigurd kun oli karannut, niin te hirtitte Iislantilaisen, sen tiedän. Nyt minä lyön talonpojan, herra jaarli. Lyö vaan; vähäinen arvo talonpojalla. DAGFINN BONDE. Niin kyllä, sen sai Iislantilainen todistaa, kun Sigurd Ribbung karkasi Vermelantiin.
HOOKON. Niin, jos sinun isäsi, Erling Steinvæg, oli Maunukuninkaan poika; mutta useammat sitä epäävät, eikä kukaan ole vielä raudankannantaa siitä asiasta kokenut. SIGURD RIBBUNG. Ribbungit ottivat minun kuninkaaksensa ja vapaasta tahdosta, samalla kuin Dagfinn Bonde ja muut Birkebeinit pakolla toimittivat kuninkaan nimen sinulle. Hookon.
Nyt herra kuningas, nyt luullakseni ovat kaikki todistukset tarpeettomia! DAGFINN BONDE. Niin, nyt, arvatakseni, tunnemme jaarlin mielen. Suvaitsetteko antaa kuninkaansinetin Iivari Boddelle. Hookon, ole minulle lempeä ja armollinen isäntä! Tässä on kuninkaan sinetti. IIVARI BODDE. Tämä siis oli oleva pitojen viimeinen ilta.
HOOKON. Että hän kieltää minulta veron? SKULE JAARLI. Tiedän. HOOKON. Ja onko se totta, herra jaarli, että tänään olette lähettänyt kirjeen hänelle? SKULE JAARLI. Kuka sen sanoo? IIVARI BODDE. Minä sen sanon. DAGFINN BONDE. Jostein Tamb ei uskaltanut kieltäytä sitä ottamasta, kun siinä oli kuninkaan sinetti.