United States or Bosnia and Herzegovina ? Vote for the TOP Country of the Week !
*Gustaf*, syntynyt 1846, kuoli kimnasistina 1865. Sinne johti perheen vanhimman pojan, nuoren Carl kreivin ja minun välilläni vallitseva ystävyys ja sydämellinen suhde tieni siihen aikaan usein; hän oli kanssani melkein yhdenikäinen ja samanaikainen ylioppilas.
He valvoivat kuitenkin vuodet pitkään suurimmalla huolella pienokaisen terveyttä, jott'ei hän kauneutensa tähden tulisi heiltä pois otetuksi, varsinkin kun hän ei ainoastaan ollut heidän ensimmäinen lapsensa, vaan myös jäi ainoaksi. Kauniimman pojan täytyi myöskin saada kauniin nimi.
Sinäkö meinasit tapella körttiläisten kanssa?» Esa puristi niskasta muuatta nuorta, vähäistä pojannaskalia. Tämä rupesi kitisemään. »Anna pojan olla rauhassa, kyllä siitäkin mies tulee, terävä tuleekin», virkkoi Iikan Antti. »Noo, noo älä suutu Miska, ollaan veljekset, me pienet, ja ollaan miehiä maasta asti! Hurraa pojat! Mihinkä nyt mennään? Mun pitäisi saada tapella!»
Ja semmoinen potilas oli pikku Paulkin. Miina neiti oli väsymättömän osanottavainen, usein istui hän tuntikausia Liisan luona ja tarjoutui joka ilta valvomaan sairaan luona. Mutta Liisa pudisti kieltävästi päätään, hän ei olisi kuitenkaan voinut saada unta silmiinsä. Oli kulumassa yhdeksäs päivä pojan sairastumisesta.
Vuosi tämän jälkeen antoivat Ambroise ja Andrée kastaa ensimäisen lapsensa, pojan, joka sai nimekseen Léonce. He olivat antaneet vihkiä itsensä kuusi viikkoa Rosen kuoleman jälkeen kaikessa hiljaisuudessa.
Johannes Takasesta se oli pojan nimi tuli kuuluisa kuvanveistäjä, jonka teoksia ihaillaan milt'ei hienoimpina ja taiteellisimpina, mitä kukaan taideniekka on luonut. Hän muutti sittemmin Roomaan, jossa ovat maailman suurimmat taideteoskokoelmat, ja jossa kuvanveistäjillä siis on paras tilaisuus edistyä taiteessaan.
TURKKA. Minkä vuoksi olet kylmä kuin rauta pakkasessa? KATRI. Ei hyödytä sinun kysyä mitään, minä olen mykkä. TURKKA. Onpa kauhea tunne neuvottomuus. Niinkuin hengenlähtö! Katri! Anni kertoi Pojan sanoneen, että tukkimetsiä ostetaan. Ahaa! Täällähän se on se pelastuksenenkeli! TURKKA. Velkanne kai on kuusituhatta? Ei suinkaan sitä suurempi?
Viisaimmaksipa mielessään hän päätteli vihdoin sinne jo kiiruhtaa, korut, kauneet pääll' ihanimmat, ehkäpä lemmen armauteen kera ois halu hällä uinahtaa, ja hän sais unen huolia-viihtävän, vienon silmiin vuodattaa sekä mieleen selkeäneuvoon. Astui kammiohon, pojan armaan hälle, Hefaiston, laatimahan salasalpaisin, lujapielisin uksin, joit' ei aukeamaan muu kenkään kuoloton saanut.
Kumpi meistä huomenna, kun tapaamme toisemme, ensiksi sanoo: hyvää huomenta, filippiini! hän saa uuden hopeakruunun, jossa on reikä laidassa, pitääkseen kaulassa punaisessa silkkinauhassa, ja se on sama kuin metalji yhteiskunnallisista ansioista. No niin, sinä et sitä vielä ymmärrä, mutta samapa se." Pojan silmät katsoivat niin tarkkaan häneen.
Petteri kuuli keskustelun ja masentui, loukkautuen minun puolestani. Kotonen vielä kertoi: "Sanovat tämän Ratisenkin pojan sitä yritelleen jo kevättalvella, mutta ei ole tainnut vielä päästä sen pitemmälle... Vaikka onhan se ylioppilasmies sekin ja isällä puolen manttaalin talo ja siihen vielä hyvä summa rahojakin."