United States or France ? Vote for the TOP Country of the Week !


Taaskin käytiin tämän uuden joukon kera katsomassa meidän koulujamme, laitoksiamme, kokoelmiamme, ulkoilmamuseotamme ja Korkeasaarta, jossa rva Sigrid Heinricius piti heille hauskat kahvikestit. Iltaisin taas oltiin yksityisten kodeissa. Niinpä oli Maila Talvio järjestänyt heille sisältörikkaat iltakutsut, samaten lehtori Palmroos ja hänen puolisonsa Dagmar o.s. Berg.

Kun haasteltiin, niin Elli, kerran alkuun päästyään, kertoi ja Sigrid häntä kuunteli. Kerro nyt taas! Kuinka se olikaan, kun sinä siellä kotona kiipesit puuhun ja kun sinä katselit alas ... ja kun sitten ajattelit, että jos olisit lintu... Niinhän se oli, mutta johan minä olen siitä kertonut. Entäs se, kun tulit kaupunkiin ja kun luulit ... kuinka sinä luulitkaan, että kaupunki oli?

Hän ihmetteli eikä voinut käsittää, kuinka Sigrid noin taisi ... sai kaikenlaisia ääniä ... ei katsellut sormiinsa eikä näyttänyt sitä ajattelevankaan... Itsestään se tuli, kovemmin ja hiljemmin, välistä poukahtaen ja sitten heti kohta hiljalleen liritellen. Elli oli oppinut tuntemaan muutamia lauluja, joita Sigrid useimmin soitti, ja niitä hän aina pyysi soittamaan... Soita nyt sitä...

Sitä ei Sigrid kertonut vaan kova se säikähdys lie ollut, koska se Hennan vereen niin on mennyt. Nyt hän pelkää miehiä ja voivottaa, ett'ei uskalla palvella siellä, missä on herroja. Kaksi vuotta on hän ollut tuollainen. Sitä ennen palveli hän Pietarissa. Sieltä hänet täytyi lähettää kotiin. Selma hänet sinne toimitti ja sieltä takaisin. Onko teillä Pietarissa vielä yksi tytär? On!

Sigrid sai neuvoa eikä kyllästynyt, vaikkei välistä millään lailla tahtonut saada tajuamaan muutamia asioita. Ellistä tuntuikin välistä, että hän on niin hirmuisen yksinkertainen ja melkein typerä esimerkiksi luvunlaskussa, että häntä oikein hävetti. Ja hän valitti sitä Sigridille ja kysyi, eikö hän hänenkin mielestään ole hyvin yksinkertainen ja typerä.

Niin hän sanoi ... kuulin minäkin, kun hän sen Iidalle sanoi. Vaan tiedättekö, tytöt, mitä Sigrid vielä sanoi? No? Että se hullu luulee, että Arthur muka on häneen rakastunut. Ei, mutta sehän on aivan... Huudettiin rukouksiin ja puhe keskeytyi. Kun Elli kuuli puheet, varsinkin viimeisen, oli kuin olisi jotain mennyt hänessä lukkoon. Sigrid, johon hän niin oli luottanut !

Jaa, en tiedä ... taitaa olla ... vaan ei se mitään... Mutta ei Sigrid sitä kuitenkaan sanonut niin vakuuttavasti kuin Ellin mielestä olisi pitänyt sanoa, jos hänen mielestään ei hansikkaita tarvittu. Ja tiesihän sen siitäkin, mitä Sigrid ajatteli, kun hänellä itsellään oli hansikkaat ja aivan uudet vielä.

Ma lähden nyt. Sull' onko tointa, jota Voin täyttää? Terveisiä äidilleni, Ja laita Sigrid siunattuhun multaan. Hyvästi! Hyvästi! Jos ette lähde, En takaa kuinka käypi. Hyvästi! Jo tullaan, kuulkaa! Huoleti! Kahdeksas kohtaus. Mit aikoo Hän mulle tehdä? Näyttää siltä kuin hän Mua halveksis. Te jäätte jälkeen. Halu Teill' onko jäädä? Minä tulen. Tehkööt Kuin tahtovat, en pelkää heit', en ketään.

Pikku Sigrid ei ole tuon akan tytär, vaan lastenkodin lapsi, syntynyt kahdeksan vuotta takaperin 1 päivä Toukokuuta. Aja! käski vapaaherratar ja vaunut pyörivät pois viedäkseen häntä johonkin loistavaan kylpylaitokseen. Minä kannoin Sigrid'in kolarin tupaan metsässä, täällä sidon hänen haavansa, jotka eivät olleet vaarallisia, ehkä kepeitä.

Ei jaarli eikä Hookon. Oi kurjaa, kurjaa! MARGARETA. Sigrid! RAGNHILD ROUVA. Oletkos sinä täällä! SIGRID. Niin alhaista polkua täytyy heidän käydä, kiivetäksensä ylös kuninkaan istuimelle. MARGARETA. Oi, rukoile meidän kanssamme, että kaikki kääntyisi paraaksi. Näitkös hänet ? Näitkös minun isäntäni ? Silmät ja hymyilemisen, en olisi häntä tuntenut! SIGRID. Oliko hän Sigurd Ribbungin näköinen!