United States or Caribbean Netherlands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Oi, mikä autuus se olisi. Sylvi sano, seuraisitko minua mielelläsi? SYLVI. Sitä kysyt! Armas, vie minut minne tahdot! Minä seuraan sinua heti paikalla. Oh olenhan minä sinun ainoastaan sinun omasi tämän jälkeen. VIKTOR. Kunpa ei koko maailmassa olisi muita ihmisiä, kuin sinä ja minä! SYLVI. Milloin se kaikki toteutuu, Viktor? Milloin sinä viet minut pois morsiamenasi? Sano!
Chilon oli hänen kaltaisensa, kunnes kuolemallaan sai sovittaa elämänsä. Likeisimpiin naapurikaupunkeihin hänen apulaisensa sentään eivät tulleet, luultavasti siitä syystä, ettei niissä ole temppelejä eikä aarteita. Sinä kysyt, olemmeko ihan turvassa. Vastaan sinulle ainoastaan, että elämme unohdettuina, ja se vastaus sinulle riittäköön.
»Erkki», kysyi Eevi äkkiä kerran, heidän istuessaan iltamyöhällä yhdessä sanatoorion verannalla, »voisitkohan sinä koskaan surusta murtua?» Erkki säpsähti. »Murtumiseksi ei suru ainakaan ole aiottu. Mutta miten kysyt sinä semmoista?» »Minä kuulin tänä iltana ihmeellisen kertomuksen. Täällä kävi eräs köyhä leski. Eikö hän tullut sinua vastaan? Hän läksi juuri ennenkuin sinä palasit tunturilta?»
Kun on aivan outo. Mistä saitte sen tietää? ROUVA PENTTINEN. Mistäkö saimme tietää? Kun oli luvannut papalle eilen illalla Wellmanissa. FANNY. Ei suinkaan isä häntä kutsunut? ROUVA PENTTINEN. Isä? Muista nyt kerrankin sanoa »pappa» eikä aina »isä». Niin kutsunutko? Totta kait hän kutsui. Kutsututhan ne ovat muutkin. FANNY. Minkätähden? Voi, minkätähden? ROUVA PENTTINEN. Ja sitä sinä kysyt?
Kun hevoskavioiden kapse kajahti porttiholvissa, aukaisi hän pienen kammionsa oven ja astui ulos, toisessa kädessä lamppu, toisessa avainkimppu. Hän nosti lampun ratsastajan kasvojen tasalle ja lausui: Armollinen herra, tekö siinä todellakin olette? Miksi niin kysyt? Teidän haamunne on usein ilvehtinyt kanssani viime öinä, herra.
Niinpä en myöskään kysymykseesi, mitä ruumiissa pitää oleman, että se olisi sairaana, vastaa, että siinä pitää sairautta oleman, vaan kuumetta; ja jos kysyt, mitä jossakin luvussa pitää oleman, että se tulisi epätasaiseksi, niin en vastaa, että siinä pitää oleman epätasaisuutta vaan ykseyttä, ja samaten muissakin. Mietipä, ymmärrätkö jo täysin, mitä tarkoitan." "Ihan täysin", sanoi hän.
Sillä hän itse on hirveä ryöväri ja valehtelia alusta. Ja kuitenkin sinä kysyt, josko se on oikein?" "Mutta jos joku on antanut itsensä hänelle luovuttanut itsensä..." "Se on aivan sama. Kaikissa vehkeissään on hän ryöväri ja rosvo, ja sen joka menee niin pitkälle, että hän antaa itsensä paholaisen valtaan, niin onhan paholainen sellaisen ihmisen jo sitä ennen vietellyt.
Hällepä näin Priamos, jumalainen vastasi vanhus: "Ken sinä, ystävä, lienetkään, ken sull' isä, äiti? Niin sanan kauniin sai polopoikani kohtalo sulta!" Hällepä virkkoi näin Zeun airut, tappaja Argon: "Siis mua tutkien noin kysyt Hektorin seikkoja, vanhus!
Liisa pudisti päätään: Naapurimme, neiti Orell, lainasi minulle toisinaan käsiinsä saatavia kirjoja, matkakuvauksia, vanhoja runovihkoja, en tiedä kenen kirjoittamia, sillä nimilehdet olivat poisrepiytyneet; joukossa oli vielä muutamia yleistiedollisia teoksia, Setä Tuomon tupa sekä joitakuita muitakin, joiden nimiä en tässä kiireessä muista. Mutta miksi kysyt tätä kaikkea?
Uusi innostus on sen öljy ja uusi luottamus on sen sydän ja säiliö, josta valoaine vuotaa, on uudistunut rakkautesi kansaan ja verestynyt voimasi sen eteen uhrautumaan. Kouluhuoneeksi on muuttunut tanssitupa, aatteiden esityspaikaksi entinen karkelokenttä. Etkä kysy enää, mitä maaltasi saat, kysyt sitä, mitä voit hänelle antaa.