United States or Mauritius ? Vote for the TOP Country of the Week !
Vai sen verran sinä minusta välitätkin? Sitäpä en olisi uskonut. SYLVI. Hyvä, rakas holhooja-setä, enhän minä sitä tarkoittanut. Anna kaikin mokomin anteeksi. Suutuitko sinä minuun, mitä? AKSEL. Ei, pikku pulmunen, ole huoleti. En minä turhista suutu. Hyvästi nyt niin kauvaksi. Kyllä minä kuitenkin tulen kotiin päivälliselle. SYLVI. Niin, tee se. Hyvästi, hyvästi!
SYLVI. Sinä et ymmärrä minun tuskiani sinä, sillä sinä et koskaan ole rakastanut. Et tiedä, kuinka olen menehtymäisilläni pelkästä ikävästä ja kaihosta sen vuoksi hennot olla noin kova. Alma, minä ehkä pian kuolen tai sorrun muulla tavalla silloin sinun on myöhäistä katua, ettet suonut minulle ajoissa lohdutusta. Tee minulle mieliksi, Alma, tämä ainoa kerta.
"Silloin en tiedä ketään, johon hän paremmin voipi luottaa tällä hetkellä. Me tapasimme toinen toisemme täällä, mutta sattumalta; minä tarjouduin taluttamaan häntä kotia, sillä hän näytti minusta vähävoimaiselta, mutta hän ei siihen suostunut." "Mitä hän sinulle sanoi?" kysyi Sylvi, ja hän loi terävän ja läpitunkevan katseen nuorukaiseen. "Ei sanaakaan, jos minua uskot."
Näettekös, rouva Hake, enhän siitä, tietysti, muuten välittäisi, mutta peloittaa, että Viktor ehkä kylmenee minulle, kun olen ruma. ROUVA HAKE. Elkää nyt hätäilkö suotta. Ei hän toki voi olla niin sydämmetön. SYLVI. Niinkö luulette? Ei, en minäkään usko, että hän voi olla niin sydämmetön. Turhia vaan pelkään.
SYLVI. Oi, kuinka siellä tulee hauska! Niin jumalattoman hauska! Minä otan morsiuspukuni niin, tiedätkös, morsiuspukuni se kuuluu sopivan minulle erinomattain. Hyvä, rakas Viktor, näin iloinen en minä ole ollut sitten kun sinä viimeksi olit täällä, kuusi vuotta takaperin. Uskotko? VIKTOR. Enpä oikein. SYLVI. Maltapas kyllä minä opetan sinut epäilemään.
Puheesta kiitti emäntä ensimäisenä ja sitten muutkin asianomaiset kukin laillaan, jonka perästä isäntä Sylvi niekautteli leukaansa niin juhlallisesti, kuin olisi se ollut veden ammennuslaitos näissä Kaanaan häissä. Hääelämän iloinen puoli alkoi vasta illempana, sitten kun pappi ja muut herrasväet olivat menneet matkoihinsa.
VIKTOR. En minä sinua ikänäni unohda en sinua enkä sinun kovaa kohtaloasi. Se tulee tästä lähtein aina painamaan minua. Enkä luule, että koskaan tulen tuntemaan itseäni onnelliseksi minäkään, muodostukoon sitten tulevaisuus kuinka edulliseksi tahansa. Niin syvästi on tämä minuun käynyt. SYLVI. Rakas, armas Viktor sinä pidät minusta vielä? Voitko aavistaa, kuinka tuo on suloista kuulla.
SYLVI. Menethän sinä usein metsästämään, esimerkiksi, ja viivyt siellä päiväkausia. AKSEL. No niin, sehän on ihan toista, tiedämmä. Enkähän minä kovin usein ole sielläkään ollut. SYLVI. Sinä et siis aijo pysyä sanassasi? AKSEL. Maltapas jos sovittelisimme muulla tavalla vai mitä arvelet? Ensi kesänä voisin ehkä ottaa virkavapautta viikoksi tai pariksi. Kesään on niin pitkä aika.
En katsoa, kun sinä tanssit hänen kanssansa. VIKTOR. Elä anna surulle valtaa, Sylvi. Nämähän ovat sinun ensimmäiset tanssiaisesi. Huvittele tänä iltana mielin määrin. Huolet kyllä tulevat aikanaan. SYLVI. Ei minua haluta jäädä. Minä olen väsynyt ja tahdon kotiin. VIKTOR. Oletko väsynyt? Se on toinen asia. SYLVI. Mene sanomaan Akselille ole niin hyvä. ANNI. Erinomaisen hauska ilta!
Oikeanpuolisella seinällä yksinkertainen puusohva, vasemmalla suuri ikkuna, jonka alla on pöytä. Muutamia tuolia siellä täällä. Sylvi tulee sisään. Hän on vangin puvussa ja hyvin väsynyt. ROUVA HAKE. Kas niin, nyt on kaikki ohitse. Ei hätäpäivää enää. Saatte olla ihan rauhassa, Tutkinto on päättynyt, eikä teitä enää milloinkaan viedä oikeuteen. SYLVI. Poltetaan roviolla?