Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. marraskuuta 2025
ROUVA HAKE. Jaa, niin oikeudessa, näet. Herra Hoving oli siellä vieraanamiehenä. SYLVI. Hän käänsi aina päänsä pois. Ei katsonut minuun, ei kertaakaan. ROUVA HAKE. Eikö katsonut! SYLVI. Ei kertaakaan koko aikana. Ei yhtä ainoata kertaa. ROUVA HAKE. Ei voinut, arvaamma. Teidän onnettomuutenne on mahtanut pahasti koskea häneen. SYLVI. Olisin niin mielelläni tahtonut katsoa häntä silmiin.
Jos hän istuisi vankina ja olisi kalpea ja laihtunut oi, minä rakastaisin häntä vaan sitä innokkaammin. Rakas rouva Hake milloin te menette? ROUVA HAKE. Vaikka paikalla. Mutta lupaatteko myöskin olla oikein kiltti sillä aikaa? Istukaa tuonne ikkunan ääreen katselemaan näköalaa. En minä kauvan viivy. SYLVI. Tuottehan hänet sitten varmaan mukananne? ROUVA HAKE. Ihan varmaan. Hyvästi nyt siksi!
SYLVI. Että sinä jo olet kylmennyt minulle? Että se vaati oli haihtuva, ohimenevä tunne? Sano, Viktor, eihän se ole totta? Alma koetti vaan uskotella minua. Olethan sinä pitänyt minusta yhtä kauvan kuin minäkin olen pitänyt sinusta. Etkö muista? Jo kouluajoista asti. Kuinka se sitten voisi mennä ohitse? Ja jättää katumusta ja inhoa jälkeensä, niinkuin Alma väittää. Viktor, kuule!
SYLVI. Mutta minä en rakasta Akselia, minä rakastan ainoastaan sinua. En tiennyt mitä rakkaus oli, kun menin naimisiin hänen kanssansa. Ja sen ilmoitan hänelle vielä tänä päivänä, heti paikalla VIKTOR. Ei, Sylvi, Jumalan tähden, sitä et saa tehdä. Et ainakaan vielä SYLVI. Miks'en? VIKTOR. Hän erottaisi meidät ijäksi päiviksi, emme saisi enää koskaan tavata toisiamme.
Mitähän kissimirri sitten tahtoisi? SYLVI. Saako tulla sisään? AKSEL. Ei millään ehdolla. Ei ole aikaa. SYLVI. Pikkuruisen vaan. Hiukan verran, Aksel. Minulla olisi vähän asiaa. AKSEL. Mitä asiaa? Jotakin hirveän tärkeätä, varmaan. SYLVI. Hirveän tärkeätä. AKSEL. Ihanko todella? Ei odotapas. Lupaako pulmunen olla kiltti? SYLVI. Kyllä, hyvin, hyvin kiltti.
Hyvä rouva Hake, sanokaa, mitä ajattelitte? ROUVA HAKE. Ajattelin vaan, että jos menisin itse häntä puhuttelemaan SYLVI. Voi, jos sen tekisitte? Hyvä, rakas rouva Hake, minä kiittäisin teitä polvillani. Voi, jos sen tekisitte! ROUVA HAKE. No, totta maar! Minä menen ihan varmaan. SYLVI. Kuinka hyvä te olette! Ja kuinka minä pidän teistä! Kiitoksia, rakas, rakas rouva Hake!
AKSEL. No, totta kai! Yksi ainoa pieni ehto sinun toki pitää täyttää. SYLVI. No sanopa sitten, mikä se ehto olisi? AKSEL. Pieni, joutava vaan SYLVI. Sano pian! AKSEL. Ei ole kiirettä kirkkoon. SYLVI. Ala joutua, holhoja-setä, taikka minä nipistän sinua korvasta. AKSEL. Vai niin, vai rupeet sinä häijyksi, pikku pulmunen. Entäpä jos saatkin mennä tiehesi. SYLVI. Ei toki, eihän? Ehto?
Asia on, näetkös, semmoinen, että minusta tuntuu ihan siltä, kuin olisin taas kahdentoista vanha. Ja kun hän tuossa olisi kuudentoista. ALMA. Kuinka se on mahdollista? SYLVI. Niin, sitä en itsekään ymmärrä. Mutta nyt esimerkiksi en mitenkään voi istua hiljaa ja puhella säädyllisesti, niinkuin täysikäisillä on tapana tehdä.
SYLVI. Entä kun näytän sinulle heti paikalla . Lyömmekö vetoa? VIKTOR. Lyödään vaan. SYLVI. Minkä päältä? VIKTOR. Konvehti-naulan. SYLVI. Topp! VIKTOR. Mutta mitä sinä ajattelet? SYLVI. No? Oletko sinä ihan sama kuin ennen, vai etkö ole? VIKTOR. Sylvi kulta, onko tuo nyt täyttä totta? SYLVI. Tietysti. Kas niin, Viktor, joudu, joudu! Elä anna minun odottaa. Naula konvehtia muista!
"Sylvi!" huudahti hän niin voimakkaalla ja iloisella äänellä, että tuntui siltä kuin koko elämän raskasmielinen kulku olisi murtunut. Tyttö säpsähti ja katsoi häneen. "Miksi et mene tuonne?" kysyi hän viitaten halkeamaa kohti. Nuorukainen ei vastannut mitään, hän tiesi mitä kysymys tarkoitti.
Päivän Sana
Muut Etsivät