Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. heinäkuuta 2025
SYLVI. Voi herra, kuinka hauskaa! Nyt sinä olet helisemässä, holhoja-setä. AKSEL. Joko taas ! SYLVI. Anna anteeksi oma puoliskoni, minä tarkoitin. Nyt saan siis pyytää sinulta seitsemänkymmentä ja seitsemän asiata. Ajatteles ennenkuin olen ne kaikki keksinyt. AKSEL. Mutta yksi ehto minun kumminkin täytyy siihen panna. SYLVI. Ei mitään ehtoja! Rakkahin Aksel, ei mitään ehtoja!
Mutta jos tuota nyt kerran kumminkin tekisi pikku vaimolleen mieliksi ja menisi sinne. SYLVI. Niin, tiedätkös, niin minäkin arvelen. Kerran kumminkin täytyy tehdä pikku vaimolleen mieliksi. AKSEL. Sillä muuten hän arvattavasti on nyrpeillään SYLVI. Siitä saat olla varma. AKSEL. No niin, mikäpä siinä sitten auttaa. Täytyy antaa vaan kauniisti myöten.
Ah, kuinka minä olen tyhmä. Tahdotko tupakkaa, mitä? VIKTOR. Jos suvaitset? SYLVI. Kyllä, kyllä minä suvaitsen. Ei, anna minun sytyttää. Kas noin. Ja nyt pidämme oikein hauskaa. Yhtä hauskaa kuin ennen aikaan, kuusi vuotta takaperin. Muistatko? VIKTOR. Tottahan nyt. SYLVI. Kun leikimme sokkosilla välistä koko päivän. Jestapoo, kuinka meillä saattoi olla hauska!
Naimisissa vielä kaiken lisäksi. SYLVI. Niin, se todistaa vaan kaikki, kuinka vähän sinä olet minua kaivannut. Kokonaisen viikon olet sitäpaitsi ollut kaupungissa, ilman että olet tullut minua tervehtimään. Ei, sinä et ole enää sama kuin ennen. VIKTOR. Ihan sama! SYLVI. Elä väitäkään. Minä tiedän ettet sinä ole sama. VIKTOR. Ja minä tiedän, että olen juuri sama.
SYLVI. Mitä tahdot? AKSEL. Mitäkö tahdon? Hyväillä sinua vähän. En muuta mitään. Enhän ole saanut sinulta yhtä ainoata suukkosta koko päivänä. Ajatteles, en yhtä ainoata! Enkä eilen illallakaan. Sinä olit niin läpi väsynyt, etten raskinut sinua häiritä. Mutta tänäinpä minä vaadinkin vahingon korvausta. Tiedätkös, sinä olit niin ihmeen suloinen eilen tanssiaisissa.
KARIN. Viktor voisi mielestäni tehdä niinkuin hän itse parhaaksi näkee. SYLVI. Niin minustakin. Lupaa vaan, ettet sano yhtään sanaa, et myötä etkä vastaan. Lupaatko sen Alma? ALMA. No niin, sen voin luvata. Vaikka minua kovin peloittaa. SYLVI. Kiitoksia, Alma kulta. Nyt olen rauhassa, sillä nyt tiedän, että hän tulee. ALMA. Ei hän kumminkaan saa viipyä kovin kauvan
SYLVI. Ei, Viktor, tästä päivästä alkaen olen ainoastaan sinun omasi. VIKTOR. Elä laske leikkiä. Tiedänhän varsin hyvin, ettei minulla ole mitään toivoa. SYLVI. Minäpä tahdon olla sinun. Kuule, Viktor, kunnian kautta lupaan, ett'ei tästä lähtein kukaan muu saa suudella eikä hyväillä minua. VIKTOR. Rakas, pikku Sylvi sinä olet toisen miehen vaimo. Sinä et ole enää vapaa.
SYLVI. Niin, sitten en tiedä muuta neuvoa, kuin että annat minun mennä Alman ja Viktorin kanssa. Sillä täytyy minun kumminkin päästä sinne. Ajatteles, enhän ole vielä milloinkaan ollut kunnollisissa tanssiaisissa. AKSEL. Mitä niissä oikeastaan tehdään, noissa tilaisuuksissa? Tuskin muuta kuin tanssitaan, vai kuinka? ALMA. Eipä juuri. Joskus tarjotaan vähän laulua ja soittoa.
Joka on niin koketti ja inhoittava, että häntä tuskin viitsii katsoa. Ei, häntä minä toki suvaitsen kaikkian vähimmän. AKSEL. No, sano sitten itse. SYLVI. Kyllä minä tiedän yhden, josta pidän enemmän kuin kestään muusta. Mutta se on eräs herra. AKSEL. Herra ? SYLVI. Viktor Hoving, arkkitehti. Kyllä sinä hänet tunnet. AKSEL. Enpä oikein. Hän kun vasta nykyjään on tullut paikkakunnalle.
Isäntä Sylvi seisoi liki pöydänpäätä sivupenkin kupeella ja niekautteli leukaansa niin tyytyväisenä, kuin olisi kokonaista kolme maankauppaa tehty tänä päivänä. Emäntä seisoi vastakkaisella suunnalla tupaa ja katseli mitä laupeimmilta näyttävillä kasvoillaan vuoroon pappia, kun tämä luki painavia velvollisuuden lauseita, vuoroon vihittäviä, kun heidän oli niihin vastattava.
Päivän Sana
Muut Etsivät