United States or Afghanistan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Jos joku saisi talon, vaatisi Mikko varmaankin kohta rahat, ja kenelläpä niitä tähän aikaan oli. Mattia odotettiin. Mutta kun ei sitä illallakaan alkanut kuulua, lähti Annikka Hautalaan ensi kerran sen jälkeen kun Matti oli hänelle kihlat tuonut. Kuumetauti oli vienyt Hautalan Jannenkin vuoteelle. Hän oli jo maannut viikonpäivät eikä parantumisesta ollut mitään tietoa.
SYLVI. Mitä tahdot? AKSEL. Mitäkö tahdon? Hyväillä sinua vähän. En muuta mitään. Enhän ole saanut sinulta yhtä ainoata suukkosta koko päivänä. Ajatteles, en yhtä ainoata! Enkä eilen illallakaan. Sinä olit niin läpi väsynyt, etten raskinut sinua häiritä. Mutta tänäinpä minä vaadinkin vahingon korvausta. Tiedätkös, sinä olit niin ihmeen suloinen eilen tanssiaisissa.
Mutta voi, kuinka hän oli ollut onneton lauantaina ja sunnuntaina! ... ja se kauhea aika rippikirkossa ... ja kun Olavi ei ollut vielä illallakaan kotona ... kuinka hän oli kärsinyt luullessaan, että kaikki ehkä oli jo lopussa! Teidän täytyy antaa minulle anteeksi kaikki kärsimykset, joita olen teille tuottanut ... teidän täytyy se ... minä en saa rauhaa, ennenkuin tiedän sen...
Hän ei ollut kylmempi eikä palawampi mummoa kohtaan nyt kuin illallakaan. Hänellä lienee ollut siiwomiehen nimi koko ikänsä; hän lienee saanut pitää sen eteenkin päin, mutta warmaankaan ei hänen sydämessään ole koskaan ollut sijaa paremmille tunteille. Teurastajat ja tuo piston saanut talon nuorimies, seisoiwat lähellä rekeä, silmät maahan päin luotuina.
Kun nyt hänen Tuomaansa usein viipyi ulkona suurimman osan päivää eikä aina illallakaan ollut vapaa kerhoista ja kokouksista, tapahtui niin, että aika kävi kunnon "rouva" Larssonille pitkäksi sillä vanha rehellinen "muorikulta", joka oli välttänyt hänelle Vaasassa, ei enää kelvannut hienostuneessa Tukholmassa ja silloin hän aina löysi jonkun porvarinrouvan, joka, ollen samassa asemassa, mielellään jaaritteli hetkisen kahden äyrin piparikakun ääressä tai, kun piti hienosti elettämän, arboganrinkeliä pureskellen inkiväärihillon ja sokerijuoman kanssa.
Mutta hän ei ollut onnellinen, ei nyt eikä illallakaan kun hän meni viemään rahoja ystävälle, joka niistä sydämmellisesti kiitteli. Niin, nuo kiitokset miltei vaivasivat häntä, hän tunsi ettei tuolla lahjalla ollut mitään arvoa, hän tiesi että miehensä oli sen antanut päästäkseen rukouksista ja kehoituksista, saadakseen olla rauhassa.