Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. marraskuuta 2025
VIKTOR. Minä iloinen? Sylvi, meidänhän täytyy heittää heille sumua silmiin. SYLVI. Ei, sinä pidät hänestä, näenhän sen selvään. Ja sitten, mitä kaikkea puhuitkaan hänelle. Voi, Viktor, minä kuulin joka sanan! VIKTOR. Sylvi kulta sehän oli paljasta liehakoimista, tyhjää korupuhetta, joka ei merkitse yhtään mitään.
VIKTOR. Sinä olet mieletön. Ajattele, jos joku sattuisi tulemaan. SYLVI. Mitä se tekee? Ja voimmehan vaikka lukita ovet. Nyt voit olla huoleti siitä asiasta. Kuka meistä ensin rupeaa sokoksi? Minäkö? VIKTOR. Kernaasti minun puolestani. SYLVI. No, sido sitten huivi, ole niin hyvä! VIKTOR. Vedänkö liian kovaan? SYLVI. Eikös, vain! Luuletko, että minä näen, vai ? VIKTOR. Jahka koetetaan.
No, jos välttämättä tahdot sen tietää, niin Tjah! Mitäpä minä muuta voisin, kuin rangaista sinua oikein kovasti. Ja viettelijääsi vieläkin kovemmin. Ja sitten erottaisin teidät, tietysti. SYLVI. Mutta vapaaksi et minua päästäisi? AKSEL. En suinkaan. Päinvastoin. Silloinhan vasta sulkisinkin pikku sirkkuni oikein häkkiin. Kas niin, ole nyt vaiti, kissimirri, ja anna minun kirjoittaa.
Mestarin pihamaalla juoksi kymmenkunta tyttöä "leskeä". Siinä helmat humisivat ja tuon tuostakin sattui kiireessä menossa sujahtamaan pitkin maata. Hauskimmallaan oli lesken juoksu, kun Tuomelan isäntä Sylvi ajoi kartanolle. Viija erosi kohta leikistä ja toisetkin seisahtuivat. Mitä me tuota katsotaan, juostaan pois, sanoi joku joukosta. Se on tuon Viijan hakumies, selitti Arolan Mari hiljaa.
Sylvi itse on syyntakeeton lapsi, joka tekee rikoksensa, silloin kun hänen miehensä isällinen hellyys aikoo muuttua isän-auktoriteetiksi. Hänen rikoksensa on lapsen rikos ja sellaisena yksinomaan säälittävä. Anna-Liisa on Minna Canthin neljäs suuri näytelmä-muotoinen uskontunnustus.
SYLVI. Jos vain saisin tavata häntä jonakin päivänä... Voi, rouva Hake, jos hän kumminkin tulisi kohta. ROUVA HAKE. Kyllä kai hän tuleekin. SYLVI. Luuletteko? Luuletteko, että hän tulee jo tänäin? Luuletteko ihan varmaan? ROUVA HAKE. Ehkäpä jo tänäinkin. Toivotaan häntä. SYLVI. Silloin minä unohtaisin kaikki, kaikki pahat. Sekä oikeudet että muut kauheat asiat.
Minun pitäisi paeta tieheni eikä koskaan enää näyttää sinulle silmiäni. SYLVI. Kas sepä olisi kaunista! VIKTOR. Enhän minä sitä voikaan. Ei, minä en voi! Oo Sylvi, kuinka hurmaavan kaunis sinä olet! SYLVI. Sinä et vastaa mitään kysymykseeni, Viktor. VIKTOR. No, olkoon menneeksi! Minä tunnustan sinulle kaikki suoraan. Mutta ei nyt toisen kerran, kun olemme kahdenkesken. SYLVI. Ei kukaan kuule.
Määrää mikä rangaistus tahansa, minä alistun kaikkeen. Tahdotko että matkustan pois ehkä jo huomispäivänä, sano? SYLVI. Matkustat pois? Ei, Viktor, sitä et saa tehdä. Et saa lähteä pois, minä surisin itseni kuoliaaksi. VIKTOR. Sylvi ! Uskallanko ajatellakaan? Sinä ? SYLVI. Nyt putoo kuin suomukset silmistäni. Olenhan minä rakastanut sinua aina lapsuudesta saakka, Viktor.
Hyi, kuinka sinä olet epäkohtelias. Ethän sinä siitä pahene, vaikka kuuntelisitkin. Hän oli nähnyt unta, että me leikimme yhdessä sokkosilla, hän ja minä, jota me muuten teimmekin alituisesti, kun olimme lapsia. Mutta että hänen juuri nyt piti uneksia sitä, nyt, vähää ennen kuin heräsi. Eikö se ollut omituista? AKSEL. Hyvin omituista. SYLVI. Se tulee käymään toteen hyvin pian.
Mutta saako tietää, mitä sinä sitten teit? Tulin uteliaaksi. SYLVI.. Ahaa, luuletko minua niin tyhmäksi, että sanon? VIKTOR. Sano pois! Minä pyydän niin kauniisti. SYLVI. Kuinka kauniisti? VIKTOR. Pitääkö minun langeta polvilleni? SYLVI. Hyi, ei! Se ei olisi ollenkaan sinun tapaistasi. Niin et tehnyt ennenkään. VIKTOR. Eipä minun ennen tarvinnutkaan pyytää mitään kahta kertaa.
Päivän Sana
Muut Etsivät