Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. marraskuuta 2025
Hyvää huomenta, unikeko. Tiedätkös, mitä kello on? Nyt nukuit ohi aamiaisen, poloinen. Vai luuletko saavasi ruokaa vielä? Eikös mitä Alma ei anna leivän muruakaan. Mitä? Kaksi tuntia? Kyllä kai! Sitä ei usko kukaan ihminen. Vai näit unta? Mitä sitten? Kerropas. AKSEL. Minun on ihan mahdoton kirjoittaa. SYLVI. Ole vaiti, sinä siellä ! Ei, mutta sehän oli hassua. Entä sitten? Eikö mitään muuta?
Jos olisit enemmän ollut ulkona maailmassa, ja jos olisit vanhempi, niin kyllä tietäisit, mistä arvosta tuo kaikki on. Tavallista seurapuhetta, ei muuta mitään. Elä ole siitä milläsikään ei maksa vaivaa olla pahoillaan mokomasta roskasta. SYLVI. Voi, minulla on niin pahoja aavistuksia. Tunnen sydämmessäni, että hän tahtoo sinut riistää minulta pois. Sekä hän, että Alma ja kaikki muut myöskin.
Meneehän tämäkin, virkkoi Viija jotain sanoakseen. No kyllähän tästä tulee, kun on meillä muutamia vuosia ... hyvä hevonen tästä vielä tulee. Sylvi veti ohjakset lujemmalle. Hevonen konkaroi taas vähän, vaan painoi sitten päänsä rintaan kiinni ja näytti päättävän kulkea loppumatkan omin apuinsa.
SYLVI. Niin, sitähän minä aina olen sanonut! Sinä olet sittenkin kaikkein paras, oivallisin holhooja-setä, mitä ajatella saattaa. Ja tiedätkös mitä? Nyt saat varsin hyvin viipyä poissa vaikka koko päivän, jos tahdot. AKSEL. Vai niin? Sinä et siis kaipaisi minua? SYLVI. En vähääkään. Minä pitäisin heidät siinä tapauksessa täällä päivällisillä. AKSEL. Totta tosiaan!
"Mutta minä tiedän mitä hän tarkoitti," keskeytti häntä tyttö ja kääntyi hänen luotaan. "Se oli vaan hyvää, sen minä tiedän," vastasi nuorukainen. "Mutta sinä ajattelet pahaa äitipuolestasi, ja se ei ole hyvä." Sylvi käänsi päätään ja loi pilkallisen katseen häneen. "Mutta se on yhdentekevä minulle," sanoi Niilo ynseästi.
SYLVI. Uskallat, tietysti. Sinulla on niin pieni, sievä käsi. Minkätähden sinä teet noin, tuolla tavalla? VIKTOR. Kun en malttanut olla sitä tekemättä. Sylvi oliko se sitten niin väärin? SYLVI. Ei en minä tiedä. VIKTOR. Niinpä anna minun suudella sitä vielä kerran. SYLVI. Viktor nyt sinulla taas on tuo sama katse. VIKTOR. Mikä katse, Sylvi? SYLVI. Tuo, joka on niin kummallinen.
SYLVI. Elä pelkää. SYLVI. Ahaa, veijari!
SYLVI. Niin, en minä siltä ole sen vanhempi. Ja kun minua nyt kerran huvittaa, niin VIKTOR. Kernaasti minun puolestani. Mutta annapas jo vihdoinkin kuulla tuo salaisuus. SYLVI. Salaisuus ei ollut sen suurempi, kuin että minä leikin kuvani kanssa peilin ääressä äsken, kun tulit sisään. VIKTOR. Vahinko, ett'en sattunut näkemään. Jos olisin sen tiennyt, niin olisin hiipinyt etehiseen ihan hiljaa.
Etkö sinä tulekaan saattamaan minua portaille niinkuin tavallisesti? Ei, tiedätkös, nyt minä en jouda. Täytyy vähän siistiä ja järjestää, ne saattavat olla täällä tuossa paikassa. AKSEL. Hyvästi sitten! SYLVI. Hyvästi, holhooja-setä! Avaa pöytälaatikon. Saa käsiinsä strykniinilaatikon ja lakkaa äkkiä hyräilemästä.
Näyttämö tyhjenee, ainoastaan salin ovelle jää muutamia herroja katsomaan tanssia. VIKTOR. Sinä tanssit kuin enkeli. SYLVI. Ja sinä viet kuin jumala. Viktor, katso, kaikki ovat menneet tiehensä. Nyt saamme olla melkein kahdenkesken. Mitä jos istuisimme tuonne kasvien taakse? VIKTOR. Mainiota! Täällähän olemme suojassa syrjäisten silmiltä. SYLVI. Istu sinä tähän. VIKTOR. Niin lähelle? Uskallanko?
Päivän Sana
Muut Etsivät