Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 22. kesäkuuta 2025
Ja kiireesti juoksi loppumatkan puistoa, missä sileä nurmikko, joka oli kuin viheriää samettia puiden välissä, oli niin houkuttelevan näköinen kuvailemaan mielessä kaunista metsää, jossa Peukalo-Liisa asui kukissa ja perhosten selässä matkusti kukasta kukkaan. Hän vilkasi vain vähän syrjäsilmällä sivuilleen. Kadulle tultua näkyi jo Työväenkaupan kyltti, joka kimalteli auringon paisteessa.
Meneehän tämäkin, virkkoi Viija jotain sanoakseen. No kyllähän tästä tulee, kun on meillä muutamia vuosia ... hyvä hevonen tästä vielä tulee. Sylvi veti ohjakset lujemmalle. Hevonen konkaroi taas vähän, vaan painoi sitten päänsä rintaan kiinni ja näytti päättävän kulkea loppumatkan omin apuinsa.
"Tyydyn, tyydyn, oi niin kaunis ja sievä, rakas Olli, kiitos, Olli kultaseni; oi noin sievät akkunalaudat ja viheriät puitteet, oi miten tuo on kaunis!" Niin leperteli Inka kuin lapsi koko loppumatkan, mutta tuskin oli hevonen pysähtynyt, kun hän jo oli maassa ja kiirehti huoneisin.
Hra Freyman palasi siis heti takasin herrastaloon rikkinäisissä ajopeleissään; ja kun nämä kotimatkalla näyttivät aivan hajoavan, nousi hän jalan astumaan loppumatkan, käskien, hienotunteisena kuin ainakin, kuskin ilmoittaa neiti Planchettelle hänen pian tapahtuvan paluunsa.
Melkein tunnottomana hän istui loppumatkan siinä. Hän tunsi olevansa sairas ruumiin ja sielun puolesta. Kuta lähemmäksi saarta hän tuli, sitä enemmän väistyi kuumeentapainen ilo, jolla hän oli sitä odottanut, tuskallisen aavistuksen tieltä. Peloissaan hän katseli, kuinka tien vieressä kasvavat pensaat ja puut kiitivät yhä nopeammin hänen ohitsensa. Vihdoin vaahtoavat hevoset seisahtuivat.
"Minä tulin Viipuriin aikaseen aamulla. Ajoin näet loppumatkan junalla." "Junalla?" "Niin, junalla. Voin kyllä arvata, että veljet eivät tunne sitä kulkuneuvoa. Outo laitos se oli minullekin, enkä vieläkään ole sen salaisuuksista täysin selvillä. Siinä oli joukko vaunuja, joita veti raudasta rakennettu hevonen.
Viijan totisuutta hän kuitenkin tahtoi häiritä, niin että meni olkapäistä pyöräyttämään ja sanoi: Santtu se on ensimäinen sulhanen sinulla, usko pois. Etpä tiedä, jos on joku ollut joutuisampi. Vai niin, Petu? Ei toki niin, talonpoikaisittain, nauroi Viija. Mari sai olla loppumatkan, Kivirannalle asti, oman uteliaisuutensa kiusassa.
"Minä tulen kirkolta ja kävelin loppumatkan oikotietä metsän läpi", vastasi Schyvall syvällä, totisella äänellään. "Metsän läpi! Jos olisitte vielä viimeisellä eksyneet pois meidän käsistämme", sanoi rovasti leikillisesti. "Ei hätää! en minä ensikertaa sitä tietä kulkenut", vastasi Schyvall. Lotta, joka juuri tarjosi kahvia rovastille, rupesi vapisemaan, niin että täytyi panna tarjotin pöydälle.
Mutta sitä kivisti ja vihloi kauheasti. "Hyvä hevonen, vaan pahat tavat", sanoi muuan matkustajista. "Ei ole hennottu kurittaa." "Eikö tuosta pahat tavat eronne!" murahti Jormalainen hampaittensa raosta. Katkeralla mielellä hän vihdoin kiipesi kuormalleen ja kiroillen ajoi loppumatkan täyttä laukkaa kotiinsa. Päähän pantiin hauteita ja kääreitä.
Ehdittyäni jo niin lähelle kaupunkia, ett'ei ollut enää muuta kuin puolen peninkulman matka kuljettavana, saavutti minut eräs kaupunkiin matkustava hevosmies ja tarjoutui viemään viidestäkolmatta pennistä kanssansa kaupunkiin. Siihen suostuin ja sain siis kyydillä ajaa loppumatkan kaupunkiin, jonka ikkunoista iltaruskon hohde kimalteli.
Päivän Sana
Muut Etsivät