United States or French Guiana ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tuletko sinä tanssiaisiin tänä iltana, Sylvi? En suinkaan. VIKTOR. Miksi et? SYLVI. Aksel ei varmaankaan anna itselleen aikaa. Eikä häntä luultavasti halutakaan. VIKTOR. Mutta: voisithan sinä siltä tulla? SYLVI. Menettekö te sinne? VIKTOR. Kyllä. Me menemme molemmat, sekä Alma että minä. Tule nyt mukaan, minä pyydän sinut ensimmäiseen franseessiin. SYLVI. Kyllähän. se olisi kovasti hauskaa, mutta
Näethän, että he tahtovat olla kahdenkesken, erillään muista. VIKTOR. Mitä sillä tarkoitatte, neiti Löfberg? Selittäkää, minä pyydän. KARIN. Ettekö ymmärrä yksinkertaisia, selviä sanoja? VIKTOR. Olin huomaavinani, että niillä oli erityinen merkitys. Mutta samapa se. Sylvi, näytämmekö neiti Löfbergille, että hän erehtyy? SYLVI. Kun luulee, että me kernaimmin tahdomme olla kahdenkesken?
"Lähde vaan minä jään," sanoi Sylvi vavisten ja kuolon kalpeana. "Sinulla ei ole mitään sen kanssa tekemistä," sanoi isä ankarasti. "Kyllä minä tiedän kyllä kenenkä syy on," sanoi tyttö ja vetäysi isän luota. "Jokainen aika mies hallitsee itseänsä," väitti isä, "se, joka on rikoksen tehnyt, saa vastata siitä."
Kuinkas muuten on, antaako emäntämme meille kahvia tänäin? SYLVI. Kyllä heti paikalla. Saatte oikein hyvää kahvia ja pieniä leivoksia senkin seitsemää lajia. Ah niin, hyvänen aika, sehän on lukossa. En muistanutkaan. AKSEL. Minkätähden se oli lukossa? SYLVI. Kysy Viktorilta? VIKTOR. Minultako? SYLVI. Kuinka hän näyttää viattomalta! VIKTOR. Sylvi laskee leikkiä.
Vaistomaisesti tarttuu hän siihen. Mari tuo juomavettä, panee tarjottimen kirjoituspöydälle ja menee. AKSEL. Toiko hän vettä? Kiitos! Herätätkö minut noin puolen tunnin päästä? SYLVI. Herätän. AKSEL. Sitten teemme kaikki hyväksi jälleen. Jos sinä olet yhtä mieltä minun kanssani, niin emme puhu enää sanaakaan koko jutusta, vaan unohdamme pois kaikki tyyni, ijäksi päiviksi.
Oi, jos saisin istua näin koko ikäni ja katsella sinua, ei muuta kuin katsella sinua, ja painaa välistä pääni tuohon polvellesi noinikään! VIKTOR. Sylvi, kuule tämä ei totisesti käy päinsä. SYLVI. Joutavia! Luuletko, että kukaan tulee meitä kieltämään? Nouse ylös nouse tuolille istumaan, niin puhumme järkevästi. SYLVI. Rakas puhu sinä, minä kuuntelen.
Ne olivat surullisia aikoja, sen saat uskoa. VIKTOR. Kuinka sinä, pikkuinen, jaksoit ne kestää? SYLVI. Minä sain Akselin holhoojakseni ja hän oli minulle kovasti hyvä, aivan kuin toinen isä. Hän otti minut sitten elämän ijäksi huostaansa. VIKTOR. Miehesi mahtaa olla sinua paljon vanhempi? SYLVI. Kahdeksantoista vuotta. Senpätähden hän onkin kauhean viisas ja järkevä.
Niin, kyllähän Sylvi minua aina moittii niistä ominaisuuksista syystäkö sitten tai syyttä, sitä en mene päättämään. AKSEL. Jätän nyt kumminkin täydellä luottamuksella pienen pulmuseni teidän huostaanne niin kauvaksi. ALMA. Kiitoksia! Lupaan koettaa parastani. Hyvää päivää, Sylvi! Minä pidän sanani, niinkuin näet. SYLVI. Minne Viktor jäi? Eikö hän tulekaan? ALMA. Tulee kyllä. Vähän ajan päästä.
No, annapas kuulla! Mitähän tuo lienee? SYLVI. Sinun pitäisi luvata minulle yksi asia, Aksel. AKSEL. Yksikö vaan? Eikö mitä, se on kovin vähän. Minä lupaan sinulle seitsemänkymmentä ja seitsemän asiaa. SYLVI. Hyvä! Mutta pidäkin sanasi. AKSEL. Tietysti. SYLVI. Kunniasi kautta? AKSEL. Kunniani kautta. Voi, kuinka ihanata kuinka sanomattoman ihanata! AKSEL. Varo, varo, kissimirri, sinä putoat.
SYLVI. Luutnantti Harlin tahdotteko tehdä minulle suuren palveluksen? HARLIN. Oi, niin mielelläni! Sanokaa, mitä haluatte, rouva. Minä menehdyn halusta saada osoittaa teille ihailuani. SYLVI. Pyytäkää neiti Löfbergiä polkkaan, tanssittakaa häntä kauvan, jääkää sitten salin toiselle puolelle ja pidättäkää häntä siellä. HARLIN. Te lähetätte minut pois? SYLVI. Minä rukoilen teitä, luutnantti Harlin.