Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 8. kesäkuuta 2025
Hän teki Karinille rakkauden tunnustuksen. Ei aivan täydellisesti vielä, mutta jotakuinkin selvään yhtäkaikki. SYLVI. Karin on ymmärtänyt hänet kokonaan väärin. Se oli tietysti pelkkää liehakoimista, tyhjää korupuhetta, jolla ei ole minkäänlaista merkitystä. Tavallista seurakeskustelua, ei mitään muuta. Suuressa maailmassa pidetään semmoista ihan luonnollisena.
»Se jäi kun jäi», nauroi Nymark, »pahempi vaan, että olen viivyttänyt teitä». »Minua ette ole mistään estänyt. Mutta itse menetitte hauskan seuran.» »Nauttiessani toista, joka oli monta tuhatta vertaa hauskempaa.» »Korupuhetta taas. Ei, elkää menkö pois, koska kerran jäitte päivällisiltä. Katsotaan, mitä Maijaliisa meille tarjoisi.»
Luottamuksen selitteleminen on puhumisen tarjoama köyhä ulkonainen muoto. Puhu mieluummin siitä, joka luottaa, koska se toimii ja on olemassa. Kenellä on enemmän tottelevaisuutta kuin minulla, hallitsee minua tarvitsematta sormeaankaan kohottaa. Hänen ympärillään minun täytyy kiertää hengen painolain mukaan. Kun puhutaan jostakin erinomaisesta hyveestä, kuvittelemme, että se on korupuhetta.
Kyllä runoilija kehuu, että me ylioppilaat muka olemme 'vapaita hengen lapsia' ... mutta toverit, elkää uskoko sitä, se on pelkkää korupuhetta ilman pontta ja perää... Orjia me olemme, henkisesti orjia, vääränvalantekijöitäkin..." "Mitä? Vääränkö valan? Kuuleppashan!..." "Mekö vääränvalan? Punnitseppas sanasi, et tässä sentään niinkään iltiksesi saa haukkua..."
VIKTOR. Minä iloinen? Sylvi, meidänhän täytyy heittää heille sumua silmiin. SYLVI. Ei, sinä pidät hänestä, näenhän sen selvään. Ja sitten, mitä kaikkea puhuitkaan hänelle. Voi, Viktor, minä kuulin joka sanan! VIKTOR. Sylvi kulta sehän oli paljasta liehakoimista, tyhjää korupuhetta, joka ei merkitse yhtään mitään.
Kun monien vainoomisien perästä olen köyhä, ei se ole mikään häpeä päinvastoin olen ylpeä siitä, sillä jos mikään, on se todistus valtiollisesta kunniastani." Nämä sanat eivät olleet mitään tyhjää korupuhetta, vaan ne olivat Liebknechtin elämän sisällys. Niiden takana oli ihminen, joka ei tuntenut raukkamaisuutta eikä pelkoa.
Kenties en yhtä helposti, vastasi Johannes. Mutta koetan olla aluksi oma isäntäni. Rabbing katsoi tutkivasti häneen. Ja palasi sitten äskeiseen. Palvelijoita minä kyllä löydän, hän sanoi, mutta en teidän kaltaistanne. Johannes kumarsi. Kiitän tunnustuksesta, hän sanoi. Mutta emmeköhän me jo nyt voisi jättää korupuheita? Minä vannon, se ei ole mitään korupuhetta! väitti Rabbing kiivaasti.
Tuo on vaan tyhjää korupuhetta, jolla paha henki itseään verhoo. Tositarkoituksena on kiihoittaa mieliä, sytyttää intohimot tuleen valistumattomissa joukoissa, jotka eivät pysty arvostelemaan enemmän omaa kuin yhteiskunnankaan etuja, vaan hyökkäävät silmittömästi kaikkea hyvää järjestystä vastaan ja matkaansaavat pelkkää häviötä aivan kuin nuo rajut, valloillaan olevat luonnon voimat.
Mutta osasi hän puhella vakavastikin ja sitä kelpasi kuunnella. Se ei ollutkaan tyhjää korupuhetta, vaan ytimekästä ja sydämellistä. Ymmärsi hän ja tiesi oikean ja väärän. Säästi muita ja tuomitsi itseään.
Tämä ei ole mitään korupuhetta se on puhtaasti tieteellinen tosiasia: me synnymme tyhjästä, saamme muodon ja ruumiin ja tulemme olennoiksi; meidän ympärillämme on, samoinkuin todellisen haamunkin ympärillä, ijankaikkisuus, ja ijankaikkisuudessa ovat sekunnit vuosia, eoneeja. Tunnettu englantilainen tiedemies.
Päivän Sana
Muut Etsivät