Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 13. marraskuuta 2025
SYLVI. Kas, tuolla on Aksel sinä tulet kuin kutsuttu, holhooja-setä. Sepä hauskaa. Mitä kuuluu, neiti? SYLVI. Niin, tiedätkös, mistä täällä on kysymys? Ei, minulla ei ole aavistustakaan. SYLVI. Että me menemme tänä iltana tanssiaisiin. SYLVI. Mitäs sinä siitä sanot, Aksel? AKSEL. Vai niin, vai »menemme me tanssiaisiin?» Ketkä me? SYLVI. Me kaikki tyyni. Sinä myöskin. AKSEL. Jopa jo!
Sinä olet naimisissa, sinulla on kunnollisin, oivallisin mies maailmassa, mies, joka pitää sinusta, joka sanalla sanoen kantaa sinua käsillään. Ei olekaan monella elämä niin hyvällä kannalla kuin sinulla. Ja kovin olisit kiittämätön, ellet tuntisi itseäsi onnelliseksi ja tyytyväiseksi. SYLVI. Aksel pitää minusta, sanot?
Ne katoovat pian ja jättävät jälkeensä pelkkää inhoa ja katumusta. SYLVI. Oi, kuinka sinä olet viisas! ALMA. Aviollinen yhdyselämä uskollisuudessa ja rakkaudessa on ainoa terve ja luonnollinen suhde miehen ja naisen välillä. Kaikki muunlaiset yhteydet tuottavat vaan harmia ja häpeätä.
SYLVI. Niin, siinä olet oikeassa. Minä olen juuri semmoinen kuin olen. Niin ett'ei maksa vaivaa välittää pikku asioista. ALMA. Mielelläni. SYLVI. Kiitoksia, Alma rakas. Topp, Viktor? Me tanssimme yhdessä ensimmäisen franseessin tänä iltana? VIKTOR. Sen teemme! SYLVI. Ja muita tanssia vähän väliä. Sinun pitää hakata minua hirveästi, kuules! VIKTOR. Ahkeruus on ilomme, herra katteini!
PASTORI. kuinka kauhistava teidän rikoksenne oli, saattaakseen teitä katumukseen ja synnin suruun. Kun sitten nöyränä ja murtuneena vaivutte hänen jalkojensa juureen, avaa hän teille isänsylin ja antaa armonsa auringon jälleen paistaa. SYLVI. Nöyränä ja murtuneena? Enkö ole jo ollut kylläksi nöyrä ja murtunut? Voiko enää olla enemmän? Ja hänen jalkojensa juuressa olen myöskin maannut.
VIKTOR. Avaa, herran nimessä! Oh, Viktor, ei mitään hätää, se on vaan Alma! Niin, kukas sitten? SYLVI. Luulimme sinua Akseliksi. Istu, Alma kulta. Ja ota työ esille. Taivas, kuinka sydämmeni läpättää. Säikähdin niin että Mitä sinä sitten säikähdit? SYLVI. Oh, en mitään, en kerrassaan mitään. ALMA. Päinvastoin, siellähän sataa lunta. SYLVI. Vai niin ? Sitä minä en tiennytkään.
Vaan sitten ei tarvitsisi pelätä, jos olisi joku varakas syrjäisempi. Emäntä oli tuomassa toisia kuppia vieraille ja lisäsi miehensä puheeseen: Onhan ne toki varakkaita, ja eikös Kotaniemeläinen...? Niin, no, kyllähän, vaan se nyt ... saneli Sylvi ottaakseen alkua, mutta kun ei oikein sanoiksi soveltunut, niin heitti kesken.
SYLVI. Olisit sinä nyt yhden ainoan kerran saattanut tehdä minulle mieliksi, Aksel. AKSEL. Kultaseni tuohan kuuluu ihan siltä, kuin en milloinkaan ennen olisi sitä tehnyt. SYLVI. Et olekaan. Tahdotko, että luettelen, mitä kaikkia sinä olet minulta kieltänyt, vai? AKSEL. Niin, kun sinä pyydät pelkkiä mahdottomia, hyvä lapsi. SYLVI. Kuinka saatat sanoa
Mikä lieneekin pistänyt vanhempiesi päähän mennä ja muuttaa Viipuriin juuri silloin! VIKTOR. Isä sai siellä paremman paikan joksikin aikaa. Ja minun taas täytyi mennä polyteknikoon. SYLVI. Et usko, kuinka minulla oli ikävä ensimmältä. Sinua minä varsinkin kaipasin; tiedätkös, minä olin pitkät ajat ihan kuin kipeä. VIKTOR. Oho, oikeinko totta? SYLVI. Luulin jo, ett'en koskaan voisi sinua unhottaa.
Isäntä Sylvi oli ennen muita rauhoittunut ja tuli Petulle ilmoittamaan: Pitäisi kai sinne käräjiin alkaa mennä, muuten tulee huutosakko. Petu ei vastannut mitään, istui vain käsi otsalla. No, ei tässä auta siltä toimettomaksi herkeäminen, lisäsi Sylvi. Kyllä täällä kuollut korjataan. Olisiko tuonne mennä koko käräjiin, sanoi viimein Petu.
Päivän Sana
Muut Etsivät