United States or Japan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tuo viinatilkka suolissa oikein luikertelee. Mitäpä minä turkilla teenkään. Näin sitä mennään ja huoletkin ovat haihtuneet. Semmoinen mies minä olen! Mitäs minä? Elänpä minä turkittakin. En minä ikänäni tarvitse sitä. Se vaan on paha akka sitä kaipaa. Ja onhan se katkeraakin minun täytyy tuolle miehelle tehdä työtä ja hän pitää minua pilkkanaan.
"Nyt saan sanoa", virkkoi Taavetti, "etten ikänäni olisi vävyksenne tullut vastoin teidän tahtoanne; sillä vastahakoisuudessa ei tahdo olla siunausta!" "Niin se on, sovinto on aina paras leivän särvin! Menkää nyt ulos kävelemään, nuoret!" tuumi isäntä. Silloin lähtivät Taavetti ja Leena ulos ja astuskelivat pitkin joen rantaa tuossa lumoavassa kevätilmassa.
AL-HAFI. Aa, mitäs? Siksi vain sen kerroin teille, ett' oivallatte, mik' on otus hän. Sanalla sanoen: en kestä enää. Likaisten maurein luona vain nyt juosta saan lainaa, lainaa hälle kysellen... En ikänäni ole itselleni mä kerjännyt nyt toisen pussiin pyydän. Milteihän kerjäämist' on lainaaminen: ja lainananto korolle, se taas on varkauden veroista. En joudu äärillä Ganges-virran kumpaankaan, ei kumpaakaan mun tarvis edistää.
"Teen minä mielelläni mitä ikänäni vaan minun heikko voimani sallii", sanoi Eviot, "pelastaakseni herraani juomasta, joka hänelle voi kuoleman tuottaa, sekä samassa teitä, armollinen herra prinssi, siitä omantunnon vaivasta, että te olisitte siihen syypää. Mutta seisoopa tuolla mies, joka varsin mielellään on tekevä sen tehtävän ja vielä kiittävä teitä, kuninkaallinen armo, lisäksi".
Se menee miltei täyttä laukkaa, ja se on onnistuva. James Playfair käveli edes ja takaisin peräkannella ja, niinkuin hyvin voi arvata, melkoisesti kummastui, milteipä hämmästyi, nähdessään tuon nuoren tytön lähenevän ja kiitollisuudesta kyynelehtävin silmin ojentavan hänelle kätensä ja sanovan: Kiitos, herra kapteini, kiitos uhrauksesta, jota en ikänäni olisi rohjennut odottaa muukalaiselta.
Mahdat sinä olla onnellinen tänä iltana, Johanna? JOHANNA. Onnelleni en tällä haavaa tiedä mittaa enkä määrää. Tänlaista päivää en vielä ikänäni ole elänyt. LIISA. Miekkonen. Koskahan tulee minun vuoroni? JOHANNA. Sitten, Liisa kulta, kun se oikea ilmestyy, se jolle Jumala on sinut määrännyt. LIISA. Niin, kuka sen tietää. Ehkä minun osalleni ei ole luotukaan ketään. JOHANNA. On varmaan.
Mutta kun hän aikoi kääntyä onnettomaan Leonardoon päin lohduttaaksensa häntä, alkoi tämä taas puhua ja sanoi: "Ja kuitenkaan ei tämä syntisen työni kamouttava muisto yksin vaikuta sitä kipua, joka minua tänäpänä kalvaa ja tekee minun onnettomammaksi kuin ikänäni olen ollut.
"Minä en ikänäni anna siihen suostumustani." "Ja kenenkä luulet sitä pyytävänkään?" sanoi isä Olsen. "Julia on sievä ja kelpo tyttö ja liian hyvä olemaan siinä talossa tuon vanhan noidan luona. Mutta mitenkä sen kirjejutun laita on?" Juhana kertoi rouva Velkerin avun ja nyt aiotun veneretken. "Oikein kelpo nainen tuo rouva Velker, oikein hyvä ja kelpo nainen!
Mitä sanoo Jupiter? TALONPOIKA. Niin, Jupi-Piiteri, se hirttomieskö? Hän sanoo, että on ottanut alas piitan; sillä miestä ei hirtetä ennen kuin ensi viikolla. TITUS. Ma kysyn: mitä sanoo Jupiter? TALONPOIKA. Ah, herra hyvä, minä en tunne Juu-Piitertä: en ole ikänäni hänen kanssaan ryypännyt. TITUS. Mitä, konna, etkö sinä kuljeta ? TALONPOIKA. Kyllä, herra, kyyhkyjäni; en mitään muuta.
1 PALVELIJA. Poisko? Menkää itse pois! CORIOLANUS. Sin' olet mulle vaivaksi. 2 PALVELIJA. Mikä julkeus! Kylläpä teistä selvä saadaan. 3 PALVELIJA. Mikä mies se tuo on? 1 PALVELIJA. Kummallisin mies, minkä ikänäni olen nähnyt. En saa häntä pois täältä. Kuules, kutsuppa herramme tänne. 3 PALVELIJA. Mitä sinä, mies, täällä teet? Tiehesi oiti! CORIOLANUS. Mun anna olla; liettänne en tahraa.