United States or Yemen ? Vote for the TOP Country of the Week !
Turhaan kuvaelee lemmikkinsä surmaa pelkäävä hellä äiti hänelle kaikkia sodan hirmuja. Uljaasti vastaa hän jalolla ylistyksellä soturin kuolemasta: »En mä silloin suohon sorru, Enkä kaau kankahalle, Korppien kotisijoille, Variksien vainioille, Kun sorrun sotatiloille, Vaivun vainotanterille! Somap' on sotahan kuolla, Kaunis miekan kalskehesen:
Kun hän täältä viimeisen kerran lähti sille retkelle, joka nyt on päättynyt tähän tämän kuusen alle, niin hän jo oli selvillä siitä, ettei hänen uransa tulisi olemaan pitkä. »Olkoon, että sorrun, mutta onhan sortumisestani oleva hyötyä. Eläisin ehkä joitakuita vuosia kauemmin, jos en lähtisi, mutta en olisi saanut mitään aikaan.
KUNINGAS RICHARD. Te, Norfolk, sama tehkää. GAUNT. Henrik, mitä? Nöyrästi pyydän, toiste en tee sitä. KUNINGAS RICHARD. Pois, Norfolk, heitä tuo, se täytyy sun. NORFOLK. Kuningas, jalkoihisi laskeun. Ma kuoloon sorrun, häpeään en vainen; Saat ottaa henkeni, mut puhtaan maineen, Mi kuolon kiusaks elää haudallani, Pelastan pilkan häpeästä ani.
Jäi kuvan eteen sitä katselematta ja istui siinä kauvan, kauvan. Tämä yö ajatteli hän ratkaisee jotakin elämässäni, ratkaisee sen, mikä on määrätty ilmenemään taiteena. Mitä olen ennen tavotellut, se ei ole saanut sellaista muotoa, joka voisi ilmetä eheänä tunteena, eheänä havaintona. Kenties kuolen pelkästään taiteilijana, koska minussa ei ole kykyä mahdottomaan, koska sorrun ylivoimaa vastaan?
Sit' onko siellä? 2 PALVELIJA. Hän vartoo käskyä. ANTONIUS. No, sisään tulkoon! Egyptin kahleet nää mun murtaa täytyy, Tai hulluuteen ma sorrun. 2 AIRUT. Fulvia, vaimosi, on kuollut. ANTONIUS. Missä? 2 AIRUT. Sicyonissa: kuin kauan sairaus kesti Ja muuta, mit' on tärkeä sun tietää, Tää kirje kertoo. ANTONIUS. Poistu! Tuotahan ma toivoin.
Siis ehtos torjun, torjun, torjun pois, Näät toisin tehty väärin tehty ois! Maa ylhäinen! Sun puolehes siis käännyn! Maa ikuinen! Sua ilman sorrun, näännyn! Sua tervehdin siis, toivon kaukomaa, Sua suurta, ikuisata, ihanaa! Maat, kansat kaikki nyt riemuitkaa, Hyvyyttä kiittäen Herran! Sen toteutuneeksi Hän ilmoittaa, Min luvannut oli Hän kerran. Täht' ennustettu on noussut jo!
SYLVI. Sinä et ymmärrä minun tuskiani sinä, sillä sinä et koskaan ole rakastanut. Et tiedä, kuinka olen menehtymäisilläni pelkästä ikävästä ja kaihosta sen vuoksi hennot olla noin kova. Alma, minä ehkä pian kuolen tai sorrun muulla tavalla silloin sinun on myöhäistä katua, ettet suonut minulle ajoissa lohdutusta. Tee minulle mieliksi, Alma, tämä ainoa kerta.
Kun pitkiks taas käy maansopet nää, Ja työstä mä sorrun aivan, Tule mielehen, Norja! ja meillä tää! Niin unhotan kaiken vaivan. TAAS LAINE NOUSEE VIEL
KUNINGAS. Erottakaa heidät; He kiihkoon joutuvat. HAMLET. Ei, vielä kerta! OSRICK. Apua kuningattarelle! Seis! HORATIO. Verissä kumpikin! Kuin voitte, prinssit? OSRICK. Kuin voitte, Laertes? LAERTES. Kuin kurppa ansassa, jonk' itse tein; Ma syystä omaan petokseeni sorrun. HAMLET. Kuin ompi kuningattaren? KUNINGAS. Hän pyörtyi, Kun näki teidän verta vuotavan. KUNINGATAR. Ei, juoma, juoma!
KULLERVO. En mä silloin suohon sorru, Kun sorrun sotatiloille. Soma on kaatua sotahan. Siellä kaunis miekan kalske Urhon mieltä innostavi.