United States or Dominica ? Vote for the TOP Country of the Week !
Onko viety vierahalle, kytketty kylän pihoille, mieron porttojen povehen, katehien kainalohon, vai on puihin puuttununna, metsihin menehtynynnä, levennynnä lehtomaille, kaonnunna kankahille? "Ei maito manalle joua, lehmän vilja vierahalle, mieron porttojen povehen, katehien kainalohon eikä puihin puuttumahan, metsihin menehtymähän, lehtoihin levenemähän, kaatumahan kankahalle.
Asiat oudot oikein kertoakseni, ma virkan, että kankahalle tultiin, mi yhtään kasvia ei yllään kärsi. Tuo murheen metsä ympäri sen saartaa ja metsän saartaa kaivoshauta synkkä; me pysähdyimme nummen äärtä liki. Maaperä oli soraa kuivaa, nuivaa, senkaltaista kuin olla maassa mahtoi, min pintaa polki kerran Caton jalat.
Vaan älä sure sukuni, Kaihoa lajini kaunis; En mä silloin suohon sorru, Enkä kaau kankahalle, Kun minä sotahan kuolen, Kaaun miekan kalskehesen. Sorea on sotainen tauti, Sorea sotahan kuolta, Hemme miekan helskehesen:
Tuo potra Kaparin poika näki neien kartanolla, sydän rinnassa sykähti: "Liet minulle mielitietty?" Neiti lintuna liversi: "Lienet armas liiatenkin, annan toivoa vähäisen." Peuran lailla pois pakeni, meni pitkin metsätietä, häipyi helmenä salolle, kaunehena kankahalle, helmassa kukat koreat, ympärillä yö heleä. Poika pyytä pyytämähän.
En enää sinä ikänä, Vasta saane saaren maalle." Neiti parka huokaseksen, Huokaseksen, henkäseksen: "Paremp' ois sutosen suussa, Karhun kiljuvan kiassa, Kun tämän Kojosen reissä." "Mitä itket Hiitten huora, Kuta kurja huokaelet?" "Itken entistä ikeä, Kun suotta kului ikäni." "Elä huoli Hiitten huora, Pääset Hiien kankahalle! Niin mä kysyn miekaltani: Syötkö uuelta lihoa, Juotko verta lämpimältä?"
Ja he istahtivat kankahalle, kannon päille, kalvan kahden puolin, löivät kädet vankat kättä vasten, saumasivat sormet toisihinsa. Karjalainen sana-arkun aukas, Virokannas virsilippahansa; lauloi ilojansa entisiä, muinaisia onnen muistojansa, lauloi Suvantolan sankareista, kosijoista kuulun Pohjan neien, lauloi Väinämöisen voimatöistä, Sampo-matkasta ja Louhen maasta.
Vaan elä sure sukuni, Kaihoa lajini kaunis; Enmä silloin suohon sorru, Enkä kaau kankahalle, Kun minä sotahan kuolen, Kaaun miekan kalskehesen. Soria on sotainen tauti, Soria sotahan kuolla, Hemme miekan helskehesen:
Minä seuraan Pohjan-pilttiä, minä elän täällä keskellänne; mutta minä olen ja tahdon vasta olla 'Pohjan neiti'." Huulensa hymyili ihmeellisellä tavalla, joka pani miesten sydämmet vavahtamaan. Hän lisäsi korkeammalla äänellä ja ikäänkuin käskemällä: "Pyhävuorella, Kyrön kankaan puolella, palaa jo sanomatuli. Viholliset ovat tulossa. Sinne, miehet, kankahalle, torjumaan heidät Pohjan rajoilta!"
Lintunen lehosta lauloi, pieni lintu pensahasta: "Jos oisi aika orjan syöä, isottoman illastella." Kullervo, Kalervon poika, katsoi pitkän päivän päälle. Itse tuon sanoiksi virkki: "Jo nyt on aika atrioia, aika ruoalle ruveta, evähiä etsiskellä." Ajoi lehmänsä levolle, karjan maata kankahalle; itse istui mättähälle, vihannalle turpehelle.
Allit mulle palkan maksoi, Sorsat soittoni sovitti; Antoi allit armautta, Suloutta sorsat antoi, Rastahaiset rattoutta, Ilman lintuset iloa. Tuli sitte aika toinen, Aika entinen aleni, Vei sorsa suloutensa, Alli armahan elonsa, Rastahaiset rattouuen, Ilman lintuset ilonsa, Jäivät leikkini leholle, Ajat armahat aholle, Ilot kaikki kankahalle, Laulut laksohin katosi.