United States or Isle of Man ? Vote for the TOP Country of the Week !
Minä tahdon edes hetken lämmitellä sen muiston ääressä, jonka sain, kun rinnallasi kuljin, lämmitellä siinä kuin mieron väräjävä lapsi toisten lämpimän lieden luona. Ensin luulin, että tuon hetken elähdyttämänä jaksaisin kulkea vaikka matkan päähän. Se kerta oli oikeastaan ensimmäinen, jolloin rohkenin uskoa, että ehkä minäkin voisin elämässä onnellisesti suoriutua.
Yhdessä ne sitten minut pettivät ja saattoivat mieron jalkoihin... Minä autoin heitä elämään ja autoin niin paljon kuin voin, sen tietää jokainen. Kukaan ei saata sanoa että minä itse olisin syypää, minä tein aina oikein, vaan ne tekivät minulle Hän uupui. Kasvot yhä kalpenivat ja silmistä näkyi outo kiilto. Rovasti sen huomasi ja kävi rauhattomaksi.
Ma varma oon, ett' hällä tietoa On väkinäisyydestä, ryöstöstä; Hän viekkahasti tiedustusta väisti. Vaan vastauksista ma päättää voin, Ett' näillä paikoin vankeudessa On ryöstetty, on Maria... Oi taivas! Mull' valaistusta, johdatusta suo! Nousee edelleen mennäksensä. HALONEN, huomaa Annan. Hoi, kenkä siellä? Köyhä poika vaan, Ku mieron tiellä leipää kerjäilee. HALONEN. Vai niin!
Sydän hällä sytee kuunnellen kesä-yötä ääretöntä yksin, pois povi palaa istuen naisen nuoren kera ystävyksin; saattaa hän viipyä vierellä kultaisten riemujen maljan, silmä kauas katsoo keskeltä heiluvien hetkien naljan. Taikka hän tarpoo syys-yötä synkkää, maantietä mieron, tuntee hän kodin, muut missä tuntevat kylän kolkon, kieron.
Antaahan Jukke sinulle isännyyden, koeta sinä sitten hoitaa taloa kun olet viisaampi... Heitä pois tuo mieron kierto, hävitä tuo koulusi ja rupea hoitamaan taloasi, kuten muutkin ihmiset.»
KARI Yks' on ystävä minulla Tämän ilman kannen alla, Yksi armas ainokainen Koko kolmessa kylässä, Muut ne mustaksi sanovat, Kekäleeksi kelleävät, Minun on silmästä simana, Mesimarja mielestäni, Vaan on vaiva vuottaessa, Yksin ollessa ikävä. KARI Harvoin yhtehen yhymme Saamme toinen toisihimme, Vesi on virtanen välissä, Mieron vihat virtaisemmat, Vihat voitan, virrat kierrän, Kannan kotihin omani.
Lyhyt onpi elämänsä juttu: Pitkä tiensä, ahdas maailmansa, Muust' ei huolinut kuin lauluistansa. Nuori oli. Tuoni isän vei. Peri maan ja tuli isännäksi. Teki lauluja, vaan työtä ei. Vietiin maa. Hän mieron tielle läksi. Vanhaks tuli, käyräks varreltansa, Sama vaan ain' oli luonnoltansa.
MIERON TIELL
"Lien mato maassa ollut, en polo ihmisen poika, kun impeni muuksi muuttui, kun alkoi kuusena kukoistaa. Ah, oravainen oisin, kevyt keikkuja kuusenlatvan, niin onnen valtias oisin, en polo poika ihmisen!" Deus. "Ecce Deus!" tähdet ilkkuu: "Uuden taivaan luojan näät: taskuss' almut mieron kiikkuu, kyynel kastaa poskipäät.
Rouva tuli Annan luo ja antoi hänen lapsillensa vanhoja vaatteita ja heille kaikille ruokaa. Anna otti ne vastaan lausuen tuhansia kiitoksia. Nyt sanoi rouva: »Oi Anna parka, etkö tunne itseäsi kovin onnettomaksi täällä, näissä huoneissa, joissa ennen olet suruttomia päiviä elänyt?» »Rouva hyvä», vastasi Anna, »mieron tie on joka paikassa raskas, mutta onneton en kuitenkaan ole, en, en suinkaan.