United States or France ? Vote for the TOP Country of the Week !
On tasan ansionne, vaaka suora, Pait kellä painon lisänä on huora. PARIS. Maalaisellenne tyly olette. DIOMEDES. Hän tylympi on maalleen. Kuulkaa, Paris: Jokainen tilkka tuota porton verta On Kreikan miehen niellyt; joka hiuke Tuon saastutetun haaskan ruumista On Troialt' urhon vienyt. Elämässään Niin mont' ei hyvää sanaa haastanut, Kuin ruumiita on hautaan raastanut.
Sanotaan olleen Tuohijärven Eero, vastasi kertoja ja jatkoi: hän oli kesällä päässyt vankeudestansa, kun oli "trahvinsa" kärsinyt; mutta niinkuin sanotaan: lasketaan huora huoneesen, vaan ei varasta vainiollekaan, niin ei hänkään ollut saanut paikkaa mistään; täytyi siis tehdä pahaa vielä, että pääsi uudelleen "Isoon Heikkilään". Oli se saanut selkäänsäkin nimismiehen luona, mutt'ei ilmoittanut rahoja sittenkään.
Suet pistä Pienikiksi, karhut Kyytäksi kyhäise, aja karjana kotihin, kirjavana kartanolle! Sillä maksat naisen naurun, pahan vaimon parjaukset." Kullervo, Kalervon poika, itse tuon sanoiksi virkki: "Malta, malta, hiien huora! Jos itken isoni veistä, vielä itkenet itseki, itket lypsylehmiäsi."
En enää sinä ikänä, Vasta saane saaren maalle." Neiti parka huokaseksen, Huokaseksen, henkäseksen: "Paremp' ois sutosen suussa, Karhun kiljuvan kiassa, Kun tämän Kojosen reissä." "Mitä itket Hiitten huora, Kuta kurja huokaelet?" "Itken entistä ikeä, Kun suotta kului ikäni." "Elä huoli Hiitten huora, Pääset Hiien kankahalle! Niin mä kysyn miekaltani: Syötkö uuelta lihoa, Juotko verta lämpimältä?"
Emo saattavi sanoa, oma vanhin vastaella: "Voi sinua, hiien huora! Kenen oot makaelema? Ootko miehen naimattoman eli nainehen urohon?" Marjatta, korea kuopus, tuop' on tuohon vastoavi: "En ole miehen naimattoman enkä nainehen urohon. Menin marjahan mäelle, punapuolan poimentahan, otin marjan mielelläni, toisen kerran kielelläni.
DESDEMONA. Taivas tiesi! EMILIA. Käyn hirteen, jos ei joku ilkimys Jokuinen liukas, liehakoiva konna, Siloinen, virkaa mateleva orja Tuon valheen isä lie; käyn siitä hirteen. JAGO. Hyi! Moist' ei ole, se on mahdotonta. DESDEMONA. Jos on, niin anteeks suokoon hälle taivas! EMILIA. Ei, köysi sille! Luut sen syököön horna! Vai huora hän! Ken sitten etsi häntä? Kuin? Missä? Milloin?
DIOMEDES. Siksi hyvästi! CRESSIDA. Hyv' yötä! Tule! Sinua toinen silmä nähdä halaa, Mut toinen silmä sydänkäpyyn palaa. Nais-raukat me! Tuo vikanamme lie, Ett' usein silmä sielun harhaan vie. Mut harhaan-viety harhaa, siit' ei pääse; Kun silmä ohjaa, sielun ryvettää se. THERSITES. Ei tarvis muuta vakuutta; se suora On tunnustus: "Nyt sieluni on huora." ULYSSES. Lopussa kaikki. TROILUS. Kaikki!
EMILIA. Sen sanoi hän, se todistaa mun täytyy. OTHELLO. Hän valhe suussa hornan liekkiin läksi: Se hänen murhaajansa olin minä. EMILIA. Oo, enkel' on hän sitä ihanampi, Ja perkel' sitä mustemp' olet sinä! OTHELLO.. Hän riettaaks rupesi ja oli huora. EMILIA. Sen valhettelet, sinä perkele! OTHELLO. Kuin vesi viekas oli hän. EMILIA. Ja sinä Kuin tuli hillitön, jos häntä viekkaaks Sa sanot.
MARGAREETA. Voi taivaan Herra, mun vie hukka! VALENTIINI. Ma kuolen: pian se lausutaan Ja pian se tapahtuu. Vait, naisten parku itkusuu! Mua tulkaa kuulemaan! Sä, Kreeta, viel' oot lapsekas, Ja uutta elinkeinoas Harjoitat tottumusta vailla. No, meidän kesken sana suora: Kun oot nyt kerran huora, Sit' ole kelpo-lailla! MARGAREETA. Oi veikko! Jumala, lankesin!
Minulla ei ole mitään rauhoittumista; sinä luulet että minä olen humalassa? Niin olenkin, mutta muistan mitä sanon! alkoi hän nopeasti puhua ja meni tulipunaseksi, minä olen Siperiaan tuomittu, huora, mutta sinä olet herra, ruhtinas, etkä sinä yhtään tarvitse tahrata itseäsi minuun. Mene sinä omien ruhtinattariesi luo, minun hintani on kymmenruplanen.