United States or Taiwan ? Vote for the TOP Country of the Week !
Pois! Pois! Jää eloon! Kiitä houkkaa mua, Jok' annoin säälistä sun pelastua. PARIS. Sun manauksillesi naurahdan, Ja vangitsen sun petturina tässä. ROMEO. Haastatko riitaa? Varullas, siis, poika! PALVELIJA. He taistelevat, voi! Ma kutsun vahdin. PARIS. Oi, mennyt olen mies! ROMEO. Sen, totta, teen. Vaan kasvos ensin näytä: Mercution lanko, jalo Paris-kreivi!
Aikaisemmin ei ole mitään mainittu suuttumuksesta, jonka Hektōr tässä mainitsee syyksi, minkä tähden Paris on poistunut taistelusta. Mutta tästä epäsuosiosta puhuttaessa ei edes mainita, että Pariilla oli siitä mitään tietoa. Täytynee myöntää, että runoelmassa tässä kohden on vähän hatara liitos. Suuri Īlionin torni: tarkoitetaan samaa porttitornia, joka mainittiin II 149, ks. Sel.
Odysseian III laulun alkukoristeena oleva kuva, jossa paitsi kaksivaljaikkoa nähdään myös varahevonen. Paitsi sotarattaita oli myös olemassa nelipyöräisiä, muulien vedettäviä kuormavankkureita. Teho raskahan raudan: alkutekstissä ei Paris nimenomaan mainitse rautaa, mutta muissa sankarieepoksen paikoissa kirveitä samoin kuin muita työaseita sanotaan milloin vaskisiksi milloin rautaisiksi. Ks. Sel.
Ei hommaa mitään: ystävä tai pari; Kun, nähkääs, Tybalt on niin hiljan kuollut, Niin näyttäis niinkuin emme rakastaisi Omaistamme, jos liiaks reuhaisimme. Siis, puoli tusinaa vain ystäviä, Ja siinä kaikki. Soveltuuko torstai? PARIS. Oi, että huomenna jo olis torstai? CAPULET. No hyvä! Hyvästi! Siis torstaina. Hyvästi, kreivi! Tulta kamariini!
Mun ei asiani Se enempää kuin muiden Priamidein. Zeus varjelkoonkin, että puoltaisimme Ja ajaisimme moista asiaa, Jost' yltyisi jo suopuisinkin vihaan. PARIS. Vois mailma muuten väittää löyhäksi Mun työtäni ja teidän neuvojanne. Mut, kautta taivaan, teidän suostuntanne Halulle siivet toi ja katkoi pelon, Jonk' aiheutti hurja yritys. Sill' yksin mitä voisi käteni?
Ja, totta vie, jos teist' ei seuraa oisi, Minäkin makuull' oisin aikaa ollut. PARIS. Ei aika huolla, kun on huolten aika. Hyv' yötä, rouva; tervehtikää neittä. KREIVINNA CAPULET. Aamulla varhain tutkin tytön mielen; Nyt häkkiins' sulkeutuu hän huolineen. CAPULET. Julian rakkauden, kreivi Paris, Ma taata rohkenen; hän kaikess', arvaan, Mua tottelee; niin, siit' ei epäilystä.
Mitä? "Ylpeilen", ja "ma kiitän", ja "en kiitä"; Ja tok' "en ylpeile"; ei, neiti Viiso, Ei kestä kiittää eikä ylvästellä! Ens torstaiks laita hienot helmas kuntoon, Käydäkses kirkkoon Paris kreivin kanssa, Tai muuten kelkalla sun sinne hinaan, Sa kälvehtynyt kapine, sa ruosa, Sa talinaama! KREIVINNA CAPULET. Hyi, hyi! Hourailetko?
Nyt, nähkääs, isä vaaralliseks katsoo, Ett' antaa noin hän murehelle valtaa, Ja naimist' älyllä siis jouduttaa, Näin ehkäistääkseen tuota kyyneltulvaa. Hän yksinänsä liiaks sureksii, Mut seura ehkä surun haihduttaapi. Syyn tähän kiireeseen nyt tiedätte. Voi, etten tietäis, mikä este kohtaa! Kah, kreivi, tuossa tulee neiti itse. PARIS. Terveeksi, neiti, armas vaimoni!
»Olkaa niin hyvä,» vastasi ystävällisesti vanha herra, nykien paraillaan ensimmäisiä savuja syttyneestä sikaristaan. »Mitä on Ravallaque de Paris?» Ei tarvinnut konsulin toistaa kysymystään. Vanha herra sylkäsi vimmastuen, viskasi havanna-sikarinsa lokaan, pyörähti hänen luotansa ja meni niin että »tukka löyhki ja palttoo hulmusi.»
Paris prinssin osaa näytti ylkä, valtiokamariherra Gyllenström. Elvira S hjelm oli vaalea-verinen ja hänen tummansiniset silmänsä loistivat kirkkaammin kuin timantit siinä jalokivi-koristeessa, jolla hänen kastanjankarvaiset suortuvansa olivat kiinnitetyt hänen kiireellensä. Mutta näiden silmäin katse oli haaveksivainen ja surumielinen niinkuin hieno hymyilykin hänen huulillansa.