United States or Lebanon ? Vote for the TOP Country of the Week !
MARGARETA. Anian, oi Anian! ANIAN. Sinä käännät pois sun kasvos, sinä hylkäät minun! MARGARETA. Miksi, onneton? ANIAN. Onnettomuuteni tähden. Mutta älä heitä minua, minä vaipuisin pimeyteen! MARGARETA. Lemminhän sinua, mun armas ystäväni. Mutta, korkeuden Jumala! nyt mun lemmessäni, voi mikä ahdistus ja tuska, Anian, tuska ijankaikkinen!
Tuo nuori tyttö käännälti päätänsä ja katsoi Andréta muutaman minuutin ra'ollansa olevin silmin, mutta sitten taas tähysteli Varanginvuonoa rantoinensa. André, joka silmänräpäyksess' otti tuon iloisen, välinpitämättömän silmäyksen solvaavimmaksi loukkaukseksi, vaikeni ja tuota pikaa tahtoi laskeutua kivelt' alas. "Minä tahdon piirustaa sinun kasvos!"
»Oi valtias, kun korkean tään riemun, min minuun lietsot puheellas, ma luulen sun siellä, miss' on alku, loppu hyvän, näkeväs niin kuin nyt sen näen minä, se mulle rakkaamp' on; ja rakkain siksi kun tunnet sen sa Luojaa tuntemalla. Ma hälle näin. Hän mulle: »Toden jos sulle näyttää voin, sa kysymyksees saat kääntää kasvos kuin nyt käännät selän.
Pois! Pois! Jää eloon! Kiitä houkkaa mua, Jok' annoin säälistä sun pelastua. PARIS. Sun manauksillesi naurahdan, Ja vangitsen sun petturina tässä. ROMEO. Haastatko riitaa? Varullas, siis, poika! PALVELIJA. He taistelevat, voi! Ma kutsun vahdin. PARIS. Oi, mennyt olen mies! ROMEO. Sen, totta, teen. Vaan kasvos ensin näytä: Mercution lanko, jalo Paris-kreivi!
Sa, poikain kuristaja, näytä kasvos! Nyt tunne, milt' Achilleen viha tuntuu. Hoi, Hector! Hector! Nyt vain Hector mulle! Kuudes kohtaus. Toinen kohta tappelutannerta. AJAX. Haa, Troilus! Näytä pääsi, pelkuri! DIOMEDES. Hoi, Troilus! Miss' on Troilus? AJAX. Mitä aiot? DIOMEDES. Kurittaa häntä. AJAX. Päällikkö jos oisin, Niin ennen sinun käsiis luovuttaisin Ma virkani kuin tämän kurituksen.
Aatu lähti ladollensa jälleen, Viejä, ehkä heikko, ruokaa tuomaan. Mutta vuoroin leväten ja käyden Pääs' hän ennen päivällistä taloon, Astui sisään, istui penkin päähän. Isänt' oitis miehen tuns' ja lausui: "Mitäs kummaa kuuluu, vanha naapur? Jalan tulet ja on kasvos kalpeet!"
Sun omaks tahdon, mustakulma tyttö, jok' kannat päässäs tummaa seppelettä, sun omaks tahdon ja sun silmäis kuilut ja sielus syvyydet mä nähdä tahdon. Ma tunnen tuoksus, missä kulkenen, ma nään sun kasvos, minne katsonen, ja janossain kun juon ma lähdevettä, mun on kuin huuliltasi joisin mettä, sä metsän keiju, tyttö mustakulma, jok' kannat päässäs tummaa seppelettä.
LIISA. Tapani, mua vartoo ihana onni. TAPANI. Minä tiedän, Liisani. LIISA. Mitä tiedät, ystäväin? TAPANI. Sä kohta näet maailman kauniin rakennon. LIISA. Mä kohta näen kauniin, vakaan Tapani'in. Oi, etpä taida käsittää, kuinka varron sen hetken tuloa, jona saan nähdä sun kasvos. TAPANI.
Sentähden on ensimmäisen rakkauden loisto niin suloinen ja sentähden se kadottuaankin valaisee menneet muistot niin ihaniksi ja niin kirkkaiksi, niinkuin runoilija laulaa: On pilvi valoisa, on synkkäkin sun kasvos' multa peittänyt, mutt' aina yhtä kirkkaasti sä loistit.
KONRAD. Ole tervehditty, sisäreni! SELMA. Konrad! KILIAN. Entinen koulutoveri, mutta kaiketi ei tunne hän minua enään. SELMA. Olethan siis tullut, veljeni! KONRAD. Tässä seison, vielä ihan tuloni tiellä. SELMA. Oi iloitseepa isämme nähtyäs sun kasvos! KONRAD. Mutta ne kasvot itse ovat nähneet monta ärjyä siellä ulkona, se huomaa. SELMA. Me olemme sinua katkerasti murehtineet, katkerasti.