United States or Spain ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mutta paitsi yhtätoista koukkua oli hauen vatsassa vielä pieni esine, jonka mestarikokki pudotti maahan siitä välittämättä. Eerikki otti sen ja pyyhki sitä. Se oli pieni ja himmeästi loistava sormus. Katsokaapa, sanoi hän mestarikokille, hauen vatsassa oli sormus. Mestarikokki katseli sitä. Vaskipalanenhan tuo vain on, sanoi hän ja nakkasi sen ylenkatseellisesti luotansa.
Paimen astuu edeltä, kutsuu lampaitaan monella, hyvin erilaisella ja varsin omituisella äänellä, joita lampaat tuntevat ja seuraavat paimentansa. Ne äänet ovat sellaiset, että kukaan ei voi niitä matkia: Vieras, olkoonpa hän niihin kuinka hyvänsä tottunut, ei saa houkutelluksi lampaita pois hänen luotansa. Lampaat aina tuntevat oman paimenensa äänen.
Huokeammin hengittäen hän lausui: "Oi, koska te, joita vastaan olen kovasti rikkonut, annatte minulle anteeksi, toivon minä, ett'ei Jumalakaan äärettömän suuressa armossansa ole minua pois luotansa sysäävä. Minä tiedän sen, ja uusilla toiveilla voin nyt rukouksissani lähestyä Häntä!
"Niin sanokaa se minun ei tarvitse sitä peljätä!" huudahti hän melkein riemuiten. Herra Claudius kääntyi hänen luotansa ja kävi kerran lattian yli. Kaikki oli niin hiljaa, että luulin voivani kuulla sydämeni kovan tykytyksen. "Ei, ei nyt ei nyt, kun olet minua niin syvästi loukannut; se olisi halpa kosto!" sanoi hän viimein seisahtuen hänen eteensä. Hän nosti kätensä ja osoitti ovea. "Mene!
"Hah, hah!" nauroi sama vaimo, kun vanha Joe, ottaen esiin flanelli-kukkaron, luki heidän itsekunkin voittonsa lattialle. "Se oli sen jutun loppu, näettekö! Eläessään hän peloitti kaikki ihmiset pois luotansa, että meillä olisi hyötyä hänestä, kun hän oli kuollut! Hah, hah, hah!" "Henki!" sanoi Scrooge, vavisten kiireestä kantapäähän asti. "Minä näen, minä näen.
Mutta aurinko paistoi iloisesti, ihan kuin olisi tahtonut sittenkin antaa uutta uskallusta ja elämäntoivoa. Ja vaikk'ei enää ollut oikeutta tätä kotia rakastaa, niin se tuntui kumminkin näyttävän luotansa ikäänkuin tietä eteenpäin. Olihan Heikillä muka muutakin rakastettavaa. Mitä? Esimerkiksi ne Helsingin toverit, joihin hänellä oli sellainen vaikutusvalta.
«Katsoppas tätä ruusua, Leonore! Eikö se ole suloinen? Ihan kuin ihka elävä! Ja katsoppas näitä nauhoja...» «Niin ... niin...» sanoi Leonore alakuloisesti, synkästi katsellen Eevan koristuksia, mutta äkkiä hän sysäsi ne niin kiivaasti luotansa, että ne putosivat lattialle, ja purskahti itkuun. Eeva vallan ällistyi; kirja oli pudonnut hänen kauniille ruusullensa ja musertanut sen.
INGA. Eräs vaimo Varteigistä Borgasysselistä, kunnianarvoisa herra. NIKOLAUS PIISPA. Kuninkaan äiti! INGA. Siksi minua kerran mainittiin. NIKOLAUS PIISPA. Menkää, menkää! En minä neuvonut Hookonia erottamaan teitä luotansa! INGA. Minkä kuningas tekee, on hyvin tehty; enkä sen vuoksi tule teidän luoksenne. NIKOLAUS PIISPA. No minkä vuoksi sitten?
Murdstone'n varat tähän aikaan olivat vähän supistuneet, mutta se ei tehnyt paljon asiaksi. Hän ei sallinut minua; ja samalla kuin hän sysäsi minut luotansa, koetti hän myöskin, niinkuin minä luulen, sysätä luotansa sitä ajatusta, että minulla oli jonkunlaisia vaatimuksia hänen suhteensa ja tämä onnistui häneltä. Minua ei suorastaan pidetty pahoin.
Viimeiseltä rupesin yksinäisyydessäni miettimään, että olin kauheasti rakastunut pikku Em'lyyn ja että olin temmattu pois hänen luotansa tänne, jossa ei kukaan näyttänyt kaipaavan minua eikä huolivan minusta puoleksikaan niin paljon, kuin hän. Tämä teki tilani niin peräti surkeaksi, että käärin itseni yhteen peittoni kulmaan ja itkin itseni nukuksiin.