United States or Syria ? Vote for the TOP Country of the Week !
Talvisin laskettiin suksilla ja kelkalla mäkiä, ja tuo mäki ei joutanut pahoillakaan pyryillä kauvan ummessa oleman, sillä kyllä me siitä huolen pidimme, että se auki pysyi. Kyllä oli iloa ja riemua, ja tointa oli itsekullakin niin paljon, että sitä olisi riittänyt kahteenkin rekeen; posket punottivat ja terveys, ilo ja ystävyys loisti jokaisen kasvoilta.
Hän ei voinut ymmärtää, miksei anoppi huutanut ja pannut vastaan, kun isä ja äiti panivat hänet ahtaaseen arkkuun ja kelkalla vetivät kirkolle. Hän ei voinut ymmärtää, miksi anoppi maan kuoppaan laskettiin, ja kun hän vanhempainsa kanssa kirkolta palasi, itki hän katkerasti. Johannes raukka! Hän oli tähän saakka elänyt viattomuuden tilassa, hän ei kuolemasta tietänyt mitään.
Uusi tohtori poistui puettuna vihreään vaippaan, vyö suolillansa, ja koko tämä oppinut seura saattoi hänen kotio; mutta kun hän ei ollut aatelissukua, ei häntä kuljetettu kantotuolissa vaan häntä vedettiin jonkinlaisella kelkalla jonka edellä kulkui huovia pitkissä kauhtanoissa.
Ihmiset oliwat nytkin parast'aikaa kopistelemassa riihiensä, riihilatojensa ja ruumenmökkiensä nurkkia, joita he, suksilla kulkien, kelkalla perässään wetiwät karjallensa mikä mitäkin rehua.
Talvisina aikoina tekivät he lumiukkoja ja laskea kihnasivat kelkalla mäkeä omatekemässään mäessä pihalla tahi äkseerauttivat kapteenin kamarissa Helmin tinasotamiehiä ja nukkeja, joita kapteeni oli hänelle hankkinut; aivan niinkuin lapset.
Samassa kartanossa, jossa hekin asuivat, asui toisenkin talon asukkaat, vaikka eri rakennuksessa. Kummallakin talolla oli vesi-paikka vähän ulohtaalla, jonkatähden kummankin talon piti vesi talouden tarpeeksi vetää kelkalla. Kun toisen talon asukkaat vetivät vettä, olivat aina Issu ja Nartti vahdissa porrasten päässä, ja he kaasivat usein vesi-saavin siihen.
Sanotaanpa, että muudan nimeltäänkin tunnettu suomalainen ei tuonut mukanaan rukiita enempää kuin tuohirasiallisen. Matkakapineet kuljetettiin tavallisella kelkalla. Koko perheen jäsenet kulkivat hiihtämällä, pikkulapset kannettiin selässä. Ja niin matkattiin länttä kohti halki metsien, yli järvien. Jos oikein hyvin kävi, uudisasukkaat saapuivat perille jo keväällä.
Niin noutakoon kelkalla! Ka, kaada nyt sitten sitä vettä siihen! Soh! Ja missä on hantuuki? Tässähän se on minun kädessäni... Anna se tänne! Onko käsketty valjastamaan? En minä vielä ... vaan kyllä minä ihan paikalla... Ja rouva kiiruhti käskemään. Sai mennä talliin asti, ennenkuin löysi rengin. Oli jo hätä raukalla, että ehkei löydäkään.
Mistähän saisivat suuren kelkan siksi aikaa lainaan? Sitä kävivät tiedustelemassa, ja kun saivat, niin olivat iloissaan kuin olisi se jo ollut täynnä lihaa, leipää, herneitä ja kaikkea muuta hyvää. Mitähän ihmiset sanovat, kun he tulevat kaupungilta ja vetävät kelkalla tavaraa ja sitten jakavat eikä lopu? Luulevat heitä enkeleiksi! Varhain aatonaatto-iltana pani Elsa maata ja rukoili.
Mitä? "Ylpeilen", ja "ma kiitän", ja "en kiitä"; Ja tok' "en ylpeile"; ei, neiti Viiso, Ei kestä kiittää eikä ylvästellä! Ens torstaiks laita hienot helmas kuntoon, Käydäkses kirkkoon Paris kreivin kanssa, Tai muuten kelkalla sun sinne hinaan, Sa kälvehtynyt kapine, sa ruosa, Sa talinaama! KREIVINNA CAPULET. Hyi, hyi! Hourailetko?