United States or Pitcairn Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !


Näettehän, että enin osa laihoa on verissään ja osaksi on jo valmiita päitäkin. Jos seassa on vielä valmistumattomiakin päitä, tulee niistäkin itävät jyvät. Eikä sitä vielä tiedä, kenen laarit tulevat täyteen ja kenen jäävät vaille", koin puolustella itseäni ja työtäni.

Myöhemmin sain tietää että ruhtinas oli ollut hyvillään työstäni, kun hän koko neuvoskunnan läsnäollessa kiitti työtäni, ja vielä kerran tarkasti luettuansa muistoonpanoni, päätti antaa minulle toimeksi kirjoittaa kertomus koko kiertotähdestä.

Mutta eikö se ole viekkautta, enkö aio vain tehdä sitä omaatuntoani pettääkseni ja sitten, kun se on rauhoittunut ja vaiennut, jatkaakseni työtäni? Harhailin näin taistellen huoneesta huoneeseen ja palasin taas takkani ääreen. Vaivauduin yhä enemmän, tulin yhä levottomammaksi. Silloin aukeni ovi hiljalleen, ja enoni pistihe kamariini.

Taidat olla vähän ikäänkuin velttomies; kolme viikkoa kesäisiä päiviä olit rautatietä tekemässä, etkä sitä vieläkään valmiiksi saanut. Ethän vain kesken työtäsi jättäne? En minä työtäni keskoiseksi jätä. Onhan minulla päiviä, ja jos eivät omat päivät riitä, niin haenpa Ylätuvan Yrjöltä lisää. Oikein, Jussi, oikein!

Saatuani ensin yhden sauman paikoillensa ommelluksi, kiiruhdin purkamaan toista, ja erilleen saatuani ompelin senkin kiinni samoin kuin ensimäisenkin. Niin jatkoin työtäni sauma sauman perästä, kunnes vihdoin suureksi mielihyväkseni housut olivat uudelleen koossa.

Minä rupesin hämmentämään; ja vähän ajan kuluttua oli käteni niin kankea, etten millään olisi tasaisesti jaksanut työtäni jatkaa. Kun sitten ihmettelin miten hän, joka oli vanha, saattoi tuota työtä tehdä yhtä mittaa koko tunnin ajan, niin hän vastasi: "tottumus sen tekee". Samati on tässä minun laitani.

Nytkös Anni monesti kiitti Pröbleriä, joka kumminkin koki parastansa keksiäksensä jotain uutta. Yhtäkaikki Lents oli työtä tehdessänsä onnellinen, ja useasti hän sanoi Annille: "Näetkös kun minä aamuselta nousen ja ajattelen: 'tänäpänä saatan taas vilpittömästi työtäni tehdä, ja kun se sitte menestyy ja joutuu, niin minusta on, kuin olisi sydämmessäni aurinkoinen, joka ei koskaan laske'".

"Jos tahdotte hyväksyä sitä aikaa, joka minulta liikenee, nimittäin aamu- ja iltakaudet, ja katsotte työtäni seitsemänkymmenen punnan arvoiseksi vuoteensa, teette minulle niin suuren hyvän työn, etten voi sitä sanoa". "Voi minua!" lausui tohtori viattomasti. "Kun ajattelee, että näin vähällä saa aikaan niin paljon! Voi, voi! Mutta jos saatatte ansaita muualla paremmin, ettekö mene sinne?

Kun minä näytin hänelle työtäni, hän ilmeisesti hämmästyi eikä näyttänyt sitä vaimollensa, niinkuin minä olin odottanut, vaan sanoi hymyillen: "Nämät kalut eivät ole minunlaisia köyhiä, kunniallisia porvareita varten. Sinä tiedät, että ylellisyyden lait sakottaisivat vaimoni, jos hän apinoitsisi aatelisia ja käyttäisi jotakin näin hienokaista.

Mutta kun tuo leivän saantikin on niin työlästä, tahtoo siihen mieli väkisenkin kiintyä. Vörskyn rouva tulee tuossa paikassa tänne, kangastaan katsomaan. Saat nähdä, mitä hän siitä pitää. Ei hän työtäni moittimaan pysty, sen takaan. LEENA-KAISA. Aina sinä vaan menet takaisin kankaaseesi. Tokko enää osaat muusta puhuakaan. JOHANNA. Niin, semmoinenhan minä olen, hupakko.