United States or French Polynesia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Oispa nyt ystävä ken sananviejänä luoksi Akhilleun rientämähän, sill' ei mureviestiä viel' ole kenkään ehtinyt virkkaa hälle, jo kuolleen kumppanin parhaan! Mutta akhaijein joukost' en ketäkään minä keksi; näät pimeyshän nyt niin miehet kuin hevot peittää.
CYMBELINE. Mun silmäni ei siihen syypää ollut, Sill' ihana hän oli; eikä korva, Se mairetta vain kuuli; eikä sydän, Se katsoi muotoon. Rikost' oisi ollut Epäillä häntä; mutta tyttäreni! Sanoa sinä voit, ett' olin hupsu, Sen tunnet katkerasti. Taivas, auta!
Itkien virkki hän noin, mut tietämätönp' oli vielä Hektorin puoliso, sill' ei ollut kertonut kenkään, porteist' ulkona ett' yhä ottelemass' oli Hektor, vaan sisähuoneess' Andromakhe katon korkean alla laajaa, kukkaisaa kutomass' oli purppuravaippaa. Palveluneitosien hiuskaunojen juuri hän käski vett' ison kattilan kuumentaa, jott' ois kyly lämmin Hektorin kylpeä, kun palajaisi hän kamppaelusta. Ei polo arvannut, hänet ett' oli kaukana kylvyst' alle Akhilleun kätten Athene jo sortanut surmaan. Tornist' äkkiä nyt kävi parku ja voihke, ja suistui sukkula permantoon, jäsenissään karsiva pelko virkki hän neitosiaan hiuskaunoja näin puhutellen: "Seuratkoon kera kaksi, ma käyn kysymään, mik' on tullut. Ylhän tuo Hekaben oli ääni, ja kurkkuhun aivan syöksähtää sydän multa ja jäykiks allani polvet jähmettyy; liki lie Priamon nyt poikia turma.
BUCKINGHAM. Jos rakkauden innost' estelette, Arastain lasta, tuota veljenpoikaa, Sill' onhan tuttu sydämmenne hellyys Ja vaimokas ja herkkä säälinne, Jot' aina osoititte suvullenne Ja kaiken-säätyisille poikkeuksetta, Niin tietäkää: jos suostutte tai ette, Nepaanne kuninkaaks ei tule koskaan; Valaistuimelle istutamme toisen Sukunne herjaksi ja turmioksi; On päätös tämä; jääkää hyvästi.
Ei kiulu, jost' on pohjalaudat poissa, niin ammota kuin näin ma auki erään leuasta saakka peräreikään. Suolet välissä jalkain häitä riippui, auki ammotti luusto ja se rapasäkki, mi tekee saastaa meidän ruoastamme. Sill' aikaa kuin ma häntä tarkoin tutkin, mua katsoi hän ja käsin rinnan repäs sanoen: »Katso, kuinka itseänsä Muhammed rikko-ruumis raatelevi!
Mutta hän jyrkkään kieltäytyi sekä näin valan vannoi: "Ei, Zeun kautta, jok' on ylin, suurin taivahisista, ennen päätäni saa pesu kastaa kuin olen pannut Patroklon roviolle ja luonut kumppanin kummun, tukkani suortuvat leikannut, sill' ei suru toiste tuimele mieltäni näin, min viel' elon ilmoja nähnen. Vaan nyt on muistaminen tätä kolkkoa atriatamme.
Tuosta jo tuskaillen löi reiteens' äänehen nurkuin Asios, Hyrtakon poika, ja virkkoi noin vihan kiukuin: "Viehtynyt viekkauteen sinä myös olet, Zeus ylitaatto, tuiki jo siis; sill' en väkeämme ma torjumatonta luullut Akhaian sankarien ois saattavan kestää; vaan kuin mettiset tai kimalaiset, keskeä norjat, syrjään jyrkän kalliotien pesän jotk' ovat tehneet, pois pesäonkalon suult' ei erkane, vaan tulisesti puoltavat poikasiaan medenetsijä-miehiä vastaan: portilt' ei nyt nuo, vain kahden vaikk' ovat, aio erjetä, elleivät tapa meitä he taikka me heitä."
Sydämmiin autuus valkenee Niiss' ilo, toivo sykkäilee Tuo ilta unhottumaton Ihmisten hyväin tölliss' on. Ja juhlaa kauniimpaa ei näe, Sill' enkel' heille vieraaks' jäi. Mon' talvi meni menojaan, Ma joulu-iltaa katsomaan Sain hyväin mökkiin, se ol' viel', Ja poianpoika asui siell'; Hän alkanut jo harmeta, Ja ruoki takkavalkeella.
Mut ulkona kurjan silmä nyt äkkiä leimahtaa, Niin hurjan säihkyvä katse yön selkähän tuikahtaa: »Oi lapseni! kuolema meille on onnehen suorin tie, Sill' tuskinpa helvetissä olo karvaamp', synkemp' lie! Vaan lapseni kanssa jos tuonne käyn koskehen kuohuavaan, Ei meille yhteiskunta suo silloin siunaustaan, Ja luojakin meiltä sulkee tien armon ja autuuden, Tää onpihan uskonoppi kirkkomme ja pappien.
Ja kansain parhaat taistelussa kaatuu, Ja uupumus jo voittaa sotijat, Ja aatteet jalot alhaisiksi maatuu: Näytöksen toisen toiset alkavat. Käy esiin joukko rauhaa suosivainen, Se taistellut ei, vartoi aikaans, vaan: Nyt uupui muut, nyt sill' on valta vainen, Nyt parantaa se tahtoo haavat maan.