Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. toukokuuta 2025
Ei tiedä Hän koskaan varojansa, eikä siedä Mun näyttää, kuink' on sydän hällä köyhä, Kun sill' ei voimaa täyttää toiveitaan. Niin yli varainsa hän lupaa, että Puheensa kaikk' on velkaa; joka sana On panttina; hyvyyttään vielä koron Niist' antaa hän; maat kirjoissa on heillä. Jos virastani hyväll' irti oisin, Ennenkuin minut karkoitetaan vallan!
RISTIRITARI. Sill' aivan, mitä mun nuoruudeltain puuttuu: neuvolla. PATRIARKKA. Kernaasti vallan! Mutta neuvoon täytyy myös tyytyä. RISTIRITARI. Ei sokeasti kai? PATRIARKKA. Ken sitä vaatiikaan? Ei todellakaan saa kukaan jättää järkeä, min hälle Jumala antoi, siinä käyttämättä, miss' on se paikallaan. Vaan kaikkialla se onko paikallaan? Oh, ei!
Mut laps, älä suotta enää Jumaluuttani pelkää, Vaan laita sa mulle teetä ja rommia, Sill' ulkona kylmi, Ja kalsea öinen ilma Saa myös ikijumalat viluun, Ja tulee jumalallisin nuha Ja yskä kuolematon." Poseidon.
Kuningas lapsen otti, Sill' antoi nimen Posthumus Leonatus, Kasvatti, teki kantapojakseen, Opetti kaikki, mitä sen-ikäinen Omistaa saattoi; laps sen otti vastaan, Niin kuin me ilmaa, heti tarjomalta. Jo kevät sadon soi.
Kullakin pystyvä peitsi ja kestävä kilpi nyt olkoon, syöneeks syötelköön kukin valjakon, viimana vievän, vaunut tarkalleen koetelkoon, taistoa vartoin, aamust' iltaan työss' ett' Areen ankaran kestäis. Sill' ei lie lepohetkeä siin', ei tuokion vertaa, ennenkuin erotellut on yön hämy urhojen vimman.
He mit' aikoo? Se viesti laivastost' on, joka hiukan Lorulla meitä huvittaa, sill' aikaa Kun jyryks sotamelu hankkii. Lausuin Terveiset Scheelin, ilmoitan ma, että Lähellä Helsinkiä herttua Kaarle Maajoukkonne on voittanut ja lyönyt. Hyvillä avaa tämä linna siis, Ja luovu Sigismundist' aioissa, Jos tahdot armon saada. Mitä kuulen? Maailmaa jyrkkä sallimusko ohjaa?
Haavaas hoidelkoon asemies. Minun itseni täytyy mennä Akhilleun luo, hänt' yllyttääkseni taistoon. Taivaisten avull' ehkäpä saan minä sankarin mielen taipumahan, sill' ei puhe ystävän suott' ole suinkaan." Virkki ja riensi jo pois.
Maata jo huuhtoi purppura hurmehinen, kasatusten miehiä kaatui, urhoja Ilionin sekä aimojen myös apukansain ynnä akhaijeja, näät verinenp' oli heillekin taisto, vaikk' ei niin moni kaatunut, sill' yhä torjua muisti toinen toiseltaan tuhosurmaa miesmetelissä.
Eik' auttanut, ett' uljas, uskollinen hän oli Kristukselle ristinpuulla, sill' aikaa kun Maria alhaall' itki. Mut etten liian hämärästi haastais, tajua Köyhyys ja Franciscus noiksi rakastavaisiks, joista pitkään puhuin. Se riemu, rauha, joka heistä paistoi, herätti kummastusta rakkautta ja suloisuutta pyhän mietiskelyn,
Niinp' on salliman päätös; en sun kysy kiukkuas lainkaan, en, vaikk' ääreen äärimpään meren, maan menisitkin, kuss' yhä Iapetos, Kronos itsekin istuvi, joit' ei Helios loisteellaan yläilmainen ilahuttaa, ei sulotuulet voi, vain pohjaton Tartaros varjoo. Sinnekin vaikka sun ois halu harhata, en vihapäistäs huoli ma vain, sill' ei ole julkeudellesi vertaa."
Päivän Sana
Muut Etsivät