Vietnam or Thailand ? Vote for the TOP Country of the Week !
Päivitetty: 12. toukokuuta 2025
Tanssin ja juominkien höyryt haihtuivat hänen päästänsä; ja kun äidin kaunis, kirkas ääni lauloi: "Sill' yksin taivon teitä; vain saapuu siunaus", niin nuo sanat vaikuttivat häneen niin nähtävästi, että hän purskahti katkeraan itkuun, jota hän ei voinut hillitä ennenkuin pääsi ulos.
Viel' eellä päivän laskun tavataan. Mun veikkon', onko haavas kuolettava? AKSEL. On. Hartioiltan' olus ota; tuppi Siit' irroita, se hieno vaate anna, Sill' että hetken veren juoksua Voin estää, koettaa elää. Kiitos! Vie Nyt tuonne minut, pylvään luo, joss' on Mun Valpurini nimi. Tässä on Mun hyvä olla. Pane pylvään nojaan Mun selkän', ett'en kaadu, kun ma kuolen. WILHELM. Kärsitkö tuskaa?
Siit' ohi Hektor riensi ja kinterehillä Akhilleus, 157 eell' uros oiva, mut vainoamass' oli viel' urohompi; kiitäen juoksivat, sill' ei ollut kilpana teuras tai häräntalja, mi palkkana on jalon kiistämöjuoksun, vaan oli kilpana nyt hepokuulun Hektorin henki.
Mutt' ei täyttele kaikkea Zeus, mitä ihminen mielii. Kumpikin kostuttaa punahurmein maan saman multaa Troian mailla nyt saa, sill' ei kotilinnahan konsaan saapuvan myöskään mun näe Peleus, sankari vanha, ei Thetis, äitini, vaan minut täälläpä maa pian peittää.
RISTIRITARI. Ja syystä? Ken sen sanoo? NATHAN. Minä, joka viel' enemmän voin teille kertoa. En sentään moiti teitä valheestanne. RISTIRITARI. Vai ette? NATHAN. Saattaa olla niinkin, että myös tuohon nimeen teill' on oikeus. RISTIRITARI. Niin luulisin! NATHAN. Sill' äitinne, hän oli Stauffeja.
Andrén "suuri työ" oli nyt valmis, tämä romanttinen eepos, sill' Ultima Thulen poika oli luonnollisesti täysverinen romantiikko, joka kaikkein toivoa myöten oli laittava maailman imehtimään. Nuori runoilija oli nyt juuri lähettänyt käsikirjoituksen kustantajalleen, kun hän ja kreivi Vasili erään' iltana promeneerailivat kaupungin kävelypaikoilla.
MUTRU. Vieläpä väkevän miehen Mutta ryöpeäsisuisen. KITKA. Sill' on miehellä sisua Yhdeksänkin urhon verran. Mut emännän ylpeyskö Miestä orjassa näkisi! TUIRO. Syytä kyllin Kullervossa: Raju on rauhan työnteossa. Sitten uskalti anoa Itse Ilmarin sisarta, Anja neittä vaimoksensa. Eikö riittäisi vähempi? Ken sen meistä uskaltaisi? MUUT. Hurja poika. TUIRO. Mieletönkin.
Niin reipas ei, eik' uljas, voimakas Muut sulhoist' olleet, kuin tää sotilas: Pukunsa pulska silmät häikäsytti, Katseensa valloitti ja peljästytti: Sill' urhouden kanssa lempeys On maassa voimallisin väkevyys. Luo impyen nyt urho lähestyy; Povestaan kultapikar ilmestyy, Kivillä kalleimmilla koristeltu Ja ympäriinsä kauniiks kirjaeltu: Sen Rusillalle nöyrästi hän tuo Ja säkenöivät silmäykset luo.
Sill' emme nyt tiedä mistäkään muust', Vaan hänen pois uljaasti soittaa, Jos Jumala suo Ja apunsa tuo Näin Jumalan avulla sodim'! He tulit kuin karhut, joilt' poijat on poiss', Ratk' avoimill' kidoilla, suilla, Ja Leijonaa seuras niin paljon kuin voit Maall', merell', niin kaduill' kuin kuilla; Hän vaaroiss' ol' läss' Eik' itseäns sääst' Näin Jumalan avulla sodim'!
Vaan tämä poika ei silloin surru eikä sure nytkään Yksi sill' on ystävä, ja siitä se paljon tykkää...! Hän oli noussut taaskin seisoalleen, ja viimeisiä sanoja laulaessaan hän suureksi kummakseni veti taskustaan saman viinapullon, joka hänellä äsken oli torillakin ollut, ja kaatoi siitä pitkän kulahduksen kurkkuunsa. Sitten hän ojensi sen minulle.
Päivän Sana
Muut Etsivät