United States or Bangladesh ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tuon toki tiennen, ett' arat pelkurit vain jää kauas kamppaelusta, vaan ken on mies sotikelpo, se vankkana vainoajaansa kohdatkoon, lie kaatuva tai lie kaatava muita." Noin sydämessä ja mielessään kun sankari mietti, kohti jo riensivät kilvekkäät rivit iliolaisten, sankarin saartelivat, sill' itselleen tuhon tuottain.
Mut eipä tointa hän tuskaltaan unohuttanut, vaan heti rientäin läks, asun riisui; Laogonos sen korjasi silloin, kumppani oiva, jok' ain' orot ohjasi taa kaviokkaat. 699 Noin uron itkevän pois jalat kantoi kamppaelusta haikein viesteineen luo Peleun poian Akhilleun.
Kons' elon ilmojen valkeutt' on näkemässä hän vielä, tuskia kärsii hän, enk' auttaa voi minä lainkaan. Vaan menen sinne nyt, että jo lapseni nään mä ja kuulen, huoli mi häll' on, vaikka on kaukana kamppaelusta." Virkkoi noin sekä lähti jo luolastaan. Kera muutkin itkien seurasivat; avotieksipä aukeni aalto.
Hällepä vastasi näin jalo Hektor heiluvaharja: "Ei, Helene, mua istumahan saa ystäväkutsus. 360 Tuonne jo intoni taas on turvaks iliolaisten, joill' iso kaipaus on, kun poiss' olen kamppaelusta. Miestäsi jouduta vain, ja hän itsekin joutua tietköön, että, kun kaupungiss' olen vielä, hän kanssani ehtii.
Virkki, ja kaikki akhaijeja päin, kohotettuna keihäät, karkasivat väkevästi, ja tuo luja heill' oli toivo: raastaa ruumis pois, jota varjelemass' oli Aias houkkiot, sillä hän mont' yli ruumiin sorteli heitä. Näinpä hän käänsihe nyt sotaärjyiseen Menelaoon: "Ystävä, aaluva Zeun, Menelaos! Emme, mä pelkään, kumpainenkaan nyt eloss' erkane kamppaelusta.
Ruhtinaskaupunkiin Priamonpa kun sankari moinen kaattuna kannettais, jalo saalis, kamppaelusta, kohta akhaijit pois tamineet Sarpedonin sorjat antais, noutaa Ilioniin uros itsekin saatais; sillä nyt kumppani kaattu on miehen sen, jok' akhaijein laivoill' uljain on sekä myös valioimpia johtaa.
Hällepä vastasi näin Thetis uhkuvin kyynelin jälleen: "Voi mua, lapseni, miks sinut kannoinkaan, emo koito! Josp' olo laivojen luon' edes itkuton, herjaton sull' ois, kosk' elon arpa on vain lyhyt sull', ei suur' ikä suotu! Varhain vaipuva, onneton myös olet nyt yli muitten. Koitoon kohtalohon siks synnyit taattosi linnaan. Vaan sanas saattaen itse ma käyn lumiharja-Olympoon Zeun, salamoitsijan, luo, kukaties hän pyyntöni kuulee. Siis liki laivoja jää, vihamieltä akhaijeja kohtaan kantaen leppymätönt', ole kaukana kamppaelusta.
Hektorin viel' eläessä jo noin koton' itkivät häntä, sillä he jälleen ei hänen luulleet kamppaelusta käyvän akhaijien kätten alt', ei ankaran voiman. Viipynyt vitkaillen Paris ei katon korkean alla, vaan sopavasket kun taesorjat saanut ol' ylleen, niin läpi kaupungin hän kiitävin askelin riensi.
Vaan kovin julmistui sydämessään suuri Poseidon, noin pojanpoika kun hält' oli taistoon kaatunut tuimaan, riensi akhaijein luo majaleiriin, laivojen ääreen kannustaakseen kaikkia päin tuhoks iliolaisten. Keihäskuulupa Idomeneus hänet kohtasi tullen viemäst' ystävätään, joka juur' oli kamppaelusta poistunut, polventaipeessaan terän vaskisen vamma.
Hällepä vastasi näin uros askelnopsa Akhilleus: "Kuulu Menoition poika, sa muist' yli ystävä rakkain, nyt pian lie halu polvia mun halaella akhaijein kerjäten auttamahan; hätä näät ylen hirveä heill' on. Nestorin luo kysymään sinä nyt, Zeun suosima, mennös, haavoitettuna pois ketä toi hän kamppaelusta.