United States or Ukraine ? Vote for the TOP Country of the Week !
Lähdetään pois. MATTI. Näetkös, tuolla tulee noita. EERO. Mitähän Penttula yksinään metsässä kävelee näin myöhään? KALLE. Ja rajuilman noustessa. VAPPU. Hän varmaankin on noitumistoimissa. LIISA. Hyi, juostaan pakoon. HOPPULAINEN. No hei, mennään vaan. Ja Jumala palataksemme tuulen kääntäköön, sanoi akka, kun vastatuuleen souti. Niin nuo houkkiot tuolla lentävät kuin päättömät kanat.
Noin hän virkki, ja riemusivat kaikk' iliolaiset houkkiot, joilt' älyn pois oli ottanut Pallas Athene. Hektorin turmiokasta he tuumaa puolsivat kaikki, kenkään Pulydamaan ei neuvoa uskonut oivaa. Nauttivat atrian sitten. Vaan yön kaiken akhaijit surmaa Patroklon suri vaikertain, valitellen.
Mutta he pakenivat, ikään kuin joukko villipetoja olisi heidän kintereillään, huutaen täyttä kurkkua: "Jumala, auta ja pelasta meitä; saari on täynnä kummituksia ja pahoja henkiä!" Vieläpä muutamat houkkiot laukasivat pyssynsä meitä onnettomia kohden. Mutta onneksi olivat he niin pelon ja kauhistuksen valtaamat, ett'eivät osanneet tähdätä.
Näillepä Hektor huus isoll' äänell' intoa nostain: "Troian, myös Lykian väki, Dardanian tanapeitset! Olkaa miehiä, taistelkaa nyt sankaritarmoin; voittoa, mainett' ennustaa Zeus mulle jo suurta suosiomiellä, sen huomaan, vaan valitusta akhaijein. Houkkiot nuo, väkityön mokomankin laativat, muurin kehnon, joutavan tuon! Ei ryntäystämme se estä; vaan yli kaivannon hepojemme on laukata helppo.
Virkki, ja kaikki akhaijeja päin, kohotettuna keihäät, karkasivat väkevästi, ja tuo luja heill' oli toivo: raastaa ruumis pois, jota varjelemass' oli Aias houkkiot, sillä hän mont' yli ruumiin sorteli heitä. Näinpä hän käänsihe nyt sotaärjyiseen Menelaoon: "Ystävä, aaluva Zeun, Menelaos! Emme, mä pelkään, kumpainenkaan nyt eloss' erkane kamppaelusta.
Sillä niin eriskummallisesti ja meidän mielestämme sopimattomasti kuin englannin kristityt toisinaan menettelevätkin, niin ovat he kuitenkin toiselta puolen meitä monessa suhteessa paljoa etevämmät. Arvostella, sättiä, moittia taitavat houkkiot, laiskurit ja pelkurit aivan mestarillisesti. Mutta tee itse asia paremmin, se olisi parasta arvostelua.
Houkkiot! Kohtasivat näet portill' urhoa kaksi, kelpoa keihäsmiestä, lapitheja tuimia, toinen aaluva Peirithoon, Polypoites aimo, Leonteus toinen taas, jalo kuin sodan Ares, urhojen surma.
Myös Khromios kera riensi ja Aretos jumalainen, toivoen mielessään, pian että he nuo ajomiehet 495 iskeä maahan vois, hevot vallata korkeakaulat houkkiot, eip' ero hurmeeton luot' Automedonin vartonut heitä! Hän turvasihen Zeus-taattohon ylhään; synkeähän sydämeen heti virtasi voima ja miehuus.
CORIOLANUS. Suloiset, armaat äänet! Parempi kuolla, nälkään nääntyä, Kuin palkkaans' ansaittua kerjätä. Täss' seison, yllä tämä suden mekko, Ja, kun käy ohi Paavo taikka Pekko, Heilt' ääntä halpaa kärtän. Tapaa tää! Mut jos näin tapaa seurataan, niin jää Pois pyyhkimättä tomut vanhuuden, Ja harhaluulot, vuoriks kasvaen, Totuuden kaihtavat. Ei, houkkiot Ne täten arvovirkaan nouskohot! Ei halua mulla. Puolitiessä oisin; Jos vielä lopun matkaa kestää voisin! (Kolme kansalaista tulee.) Tuoss' ääniä on lisää!