United States or Gabon ? Vote for the TOP Country of the Week !
AAPO. Hurjapää ilman pienintäkään syytä! Malta, malta, ja painikaamme kunnon tavalla. JUHANI. Kirkas leimaus! AAPO. Malta, sanon minä. Kas niin, nyt heitä. EERO. Juho tanssii polskaa niinkuin poika, vaikka ontuenkin. JUHANI. Mitä lausut nyt, veli Aapo? AAPO. Että makaan sun allas. JUHANI. Astuppas numeroon, Simeoni. SIMEONI. En tuhannen riksin edestä rikkomaan korkeata juhlaa.
Laula, sinä mulli-saukon poika, laula koska minä tanssin, loiskin niinkuin pässi, loiskin aina kattoon asti. Laula! JUHANI. Laula päälle vaan; en minä suutu; laula päälle, ettei mun tarvitse tanssia ilman musiikkia. EERO. Jussi, pussi, Jukolan Jussi! »Jussi, Jassi, jauhokuono, Porsaan pahnan pöllyttäjä...» TIMO. Hi, hi, hi! Voi mitä hulluja lauleletkin. JUHANI. Laula päälle vaan, laula päälle.
Tuollahan kytee ja savuaa entisen armaan saunamme aherrus. Ja sittenhän on jäljellä vielä perkeleistä pahin. Hmh! Kymmenellä lävellä irvistelee meitä vastaan kirkonporstuasta jalkatukki. Kirkas tuli! Ellei tämänkaltainen kiusantemppujen rykelmä vie partaveistä miehen kurkkuun, mikä sitten? Oh sinä sarvipää sonni! EERO. Nyt muistat hieman väärin; jalkapuussa ei olekkaan kymmentä läpeä.
Ville antoi Yrjölle viimeisen veljellisen tuuppauksen ja sitte rynnättiin pöydän ääreen, missä kädet kilvan kurottautuivat ottamaan voileipiä. Eero yksin nousi hitaasti. Tuletko sinäkin?
Taidat jäädä tänne jurottamaan? Se sanottiin kuin kohteliaisuudesta ilman pienintäkään ajatusta, että muu olisi mahdollista. Tietysti. Ovi painui kiinni. Eero viskasi kirjan kädestään ja nousi kiivaasti astumaan. Hän oli laihtunut ja näytti kalpealta. Selkä oli entistä kumarampi. Hintelä, ryhditön vartalo teki omituisen toivottoman vaikutuksen. Hän näytti sairaalta ja sairas hän olikin.
jatkoi toinen, koettaen äänen vahvuudella viedä voiton toiselta. Surumielisen tunteellinen lauloi pitkältä sen »vaalian» ja sen »tumman» kohtalosta, mutta Eero ei voinut saada selkoa sisällyksestä. Toinen rähisi niin. Viimein äityivät molemmat kerta toisensa jälkeen toistamaan: Kellot soivat nuorten kantaissa sitä tyttöä hautahan.
Suurinta vahinkoa saattoivat sudet; vaan muutamina vuosina tekivät karhutkin pahoja veritöitä seuduilla. Kolme eri kertaa oli Eero poikasena nähnyt karhun kaatavan eläimiä.
EERO. Iskekäämme käsi käteen ja veljesrinkiä tanssikaamme, loiskikaamme, ja takaanpa että vatsa vaipuu. JUHANI. Emmehän tässä harakoitse kuin mätäkuun houkot, vaan yhdymmepä toisenmoiseen leikkiin. Ah! missä ovat nyt poikuuteni huikeat päivät? Veljet, lyökäämme tulista kurraa kerran vielä kuin löimme ennen Toukolan tomuavilla teillä.
JUHANI. Täällähän itsiämme oikein paistelemme kuin pyllimakkarat pätsin oljilla, ja lämmintä antaa meille kiukaan kuumat kivet. Eero, valeleppas uunille kannullinen olutta, niin tiedämmehän mille maistuu ohranesteen löyly. TUOMAS. Mikä hullu juoni olis tämä? JUHANI. Uljas juoni. Valeleppas. EERO. Minä tahdon totella esimiestäni. JUHANI. Pari kannullista olutta kiukaalle! TUOMAS. Ei pisaraakaan!
Niistä korkorahoista annamme Mikolle, Aapolle ja Liisalle 100 markkaa kullekin ja pidämme itse loput, eli 100 markkaa. Näillä rahoilla ja henkivakuutus-summani koroilla tulemme me, äiti ja minä, hyvästi toimeen. "'Nyt olen mielestäni menetellyt oikein teitä kaikkia kohtaan. Eero saapi tilan halvalla ja huokeaa korkoa vastaan meidän elinaikanamme.