United States or Zambia ? Vote for the TOP Country of the Week !
"En tiedä," sanoi Kalle ja kyyristyi pelosta nurkkaan. "Etkö tiedä!" Samassa sivalti hän rautaisen uunin kohennuskepin, josta harppasi yhdellä askeleella Kallen niskaan kiini, seiväs lakeen asti kohotettuna antamaan vähän lihan kipua. "Ukko! malta luontoasi!" ärjäisi Kaisa. Ei se auttanut. Jo mätkähti yhden kerran.
Joka päivä saa nähdä hänen maantiellä, töllien välissä, hame sievästi kohotettuna toisessa kädessä ja auringonvarjostin toisessa, ja pienet lapsen jalat innokkaasti sipsuttavat hänen suuressa, valtiollisessa toimessaan. Hän menee tölleihin tahi sanoo työmiehille tiellä "Jumalan rauhan!" Hän käy katsomassa sairaita, hän alkaa pitää huolta koko väestöstä ja auttaa siinä, missä hän voi.
Muuria vankkaa päin isoll' äänell' iliolaiset karkasivat, häränvuotaiset kohotettuna kilvet, Asios johtajanaan, Adamas kera, Asion poika, Oinomaos ja Thoon sekä Iamenos ja Orestes.
Mutta mitä hän siellä aikoi? Miksi hän seisoi liikahtamatta, katse taivaaseen kohotettuna, ikäänkuin olisi hän siellä huomannut jotakin, jota muut eivät nähneet. Valoisana ja selkeänä kaareili avaruus hänen yllään, auringon säteet taittuivat korkeassa ilmassa muodostaen utukuvia äärettömään näköalaan siniselle, punertavalle ja keltaiselle taustalle.
Nyt pysähtyi kuningas. Suorana seisoi kuningatar avonaisen akkunan luona, jalka kapean kiviparvekkeen permannolla ja pitäen poikasta käsivarrellensa kohotettuna kuin uhkaisi hän tehdä tästä lopun; toisen kätensä hän kohotti uhmaavasti sitä kurjaa kohtaan, joka tämän kohtauksen syy ja alku oli.
Jälleen laivojen luo väen lauman muun lähetämme; mutta me, joill' urohinten akhaijein maine on täällä, jäämme nyt tuimaa ryntääjää, kohotettuna peitset, torjuen kohtaamaan; niin, jos miten yltiö liekin, arvelen pelkäävän hänen syöstä akhaijien keskeen."
Voi rakas mummu, minä olen nyt kipeä, valitti Viija tervehtien toisella kädellä, toinen kohotettuna syleilyn merkiksi. Tiina tuli tästä rakkaasta vastaanotosta ja kohtalon säälistä aivan liikutetuksi ja alkoi pyyhkiä kyyneleitä silmistään. Mitenkä mummu on jaksanut? kysyi Viija. Niinkuin vanhat ja köyhät jaksavat, arvaathan sen. Entäs siellä tädin kotona Kivirannalla? Hyvästi ne sielläkin.
Johannes ja Henrik hankkivat navetan parvesta korit itsellensä, ja mennessään tarhan ohi, Johannes huusi aitauksen takaa Alinalle, joka leninki kohotettuna teki varovasti matkaa karjakon jäljessä läävään, että nyt mennään, ja heilutti merkiksi tyhjää käsikoppaa ilmassa. Jaha, jaha, sanoi Alina, menkää te edellä, minä tulen sitten. Niin he menivät, ja heillä oli jo kopat puolillaan kun Alina tuli.
Nuori erämies tunsi kuin pistävää tuskaa, nähdessään tämän pienen palan kotisuloa ikäinkuin kohotettuna kohti maailmankaikkeuden mittaamatonta erämaata. Se sai hänet ajattelemaan eksyneen lapsen hymyä, kun lapsi ei tiedä, että se on eksynyt. Hänen kummakseen nousi nyt mustavatukkapensaikon takaa suurin karhu, mitä hän oli milloinkaan nähnyt.
Mä nä'in kuinka kasvinveljeni sivalteli oikeaan ja vasempaan assegaillaan, mutta koko huomioni oli kiintynyt onkalon perälle, missä seisoi jättiläisen kokoinen metsäläinen, toinen käsi kiinni keltaisissa hivussuortuvissa, toinen kohotettuna pistämään vaaleata tyttöä, joka rukoillen katsoi häntä silmiin.