United States or Senegal ? Vote for the TOP Country of the Week !
Vaan sopavasket välkkyvät yltään ottivat kaikki ja riisuivat hevot hirnuvat irti, nopsan Akhilleun laivan luo luvutonna jo maahan istuivat, ja hän laati nyt peijais-atrian runsaan.
Kuin hevot karkaavat kaviokkaat tuulena kiertäin keilaa kiistämön pään uron peijaiss', uhkeat kons' on pantuna palkinnot, jalot kattilat, kukkeat immet, muureja noin Priamon he nyt kertaan kiersivät kolmeen, min jalat ehti, ja kaikk' ikivallat juoksua katsoi. Loihe jo lausumahan isä ihmisien, jumalainkin: "Voi, mitä silmäni nyt näkevätkään!
Niin hänet pois kahakasta kumppanit vei käsivarsillaan luo valjakon raisun, taistelorinnan taa joka vartoamaan oli häntä kanss' ajajansa ja välkkyvien sotavaunujen jäänyt, kiitäen vei hevot kaupunkiin kovin oihkivan urhon.
Siit' ulos tunkeutuu hopeainen aisa; sen päähän sorjan, kultaisen ikehenpä hän solmi ja siihen kultaiset silavyöt; hevot vinhat itsepä Here niihin toi; veti mielt' asemelske ja taistelohuudot.
Vois hevot vauhkoiks säikähtää, ei mielisi viedä pois metelistä ne meitä, kun eivät ääntäsi kuulis, meitäpä syöksyis päin uromielen Tydeun poika, meidät surmata vois, hevot saaliiks sais kaviokkaat. Siis omat vaunusi, valjakkos aja itse ja ohjaa, vaan minä ryntääjää otan vastaan kärkevin keihäin."
Siis mekin rynnätkäämme jo tarmoin taistelon riehuun." Virkki, ja empinyt eipä Athene päilyväsilmä. Itse jo valjaisiin hevot kullanvälkkyvä-päitset korkea Here sai, tytär valtahisen Kronos-taaton.
Tuon käsin koppoen lensi nyt Argontappaja aimo, Hellesponton luo heti ehti ja äärihin Troian, siellä hän asteli kuin soma poikanen, ruhtinassynty, haituvat poskillaan, iän kukkeudess' ihanimman. Taa kun mahtava kumpu jo jäi, kuss' uinuvi Ilos, niin hevot, muulit juoksustaan pysähyttivät, juottaa virrast' aikoivat, hämy yön kun maita jo kattoi.
Poiaks aigiinkantaja-Zeun valesuut sua väitti, sillä sä paljoa jäljemmäs jäät miehiä noita, jotk' oli synnyltään Zeun kantaa taattojen aikaan. Vaan jalo Herakles miten valtava mies oli ammoin, taattoni, tarmoltaan ikiuljas, leijonamieli! Tännepä kerran, saadakseen hevot Laomedonin, saapui, kuus oli laivoja vain, vähä miesluku myötä, Ilionin toki sorti ja vain kadut autiot jätti.
Lausuen noin pois kiiti jo Iris joutuvajalka, kohtapa virkkoi Here Athenea näin puhutellen: "Voi, tytär aigiinkantaja-Zeun, en yllytä suinkaan kuolollisten vuoks sotasille ma Zeun kera käymään. Heistä ken sortukohon, ken säilyköhön, miten sattuu. Itsepä ratkaiskoon, miten mielii, iliolaisten ynnä akhaijein kamppailun, sepä virkana hällä." Virkkoi noin, heti pois hevot käännyttäin kaviokkaat.
Vastasi, virkkoi näin monineuvo Odysseus hälle: "Nestor, Neleun poika, sa kunnia kuulu akhaijein! Helppohan ois jumalain viel' uljaammat hevot antaa, niin jos mielisivät, ylimainen mahtipa heill' on.