United States or Iceland ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mut väistynehet ei tieltä akhaijit, vaan häränvuotaisin he nyt muuria varjeli kilvin, kimppuun-ryntääjää kivin iskeä koitti ja keihäin.
Kuin raju karjaspää avoväyläisell' ulapalla laivaan lyö yli parraspuun, väkituuli kun vääntää, kuohuun korkeimpaan joka saa meren ärjyvät aallot: niin väki Troian riens yli muurin raikuvin huudoin, kiihtivät päin hepojansa ja keihäin kärkeväpäisin alkoivat kukin vaunuiltaan liki laivoja taiston; taaspa akhaijit laivoiltaan yli tummien keulain mittavin puolustautuivat meritaistelokeihäin, tangoin rengasvartisin, joiss' oli vaskea kärki.
LUCIUS. Oi, poika hyvä, ennen isä sulle, Kuin herra, olla tahdon. Ystävät, Tää poika meitä miehen toimiin neuvoo. Kauniimman ruohokentän valitsemme Ja siihen peitsin, keihäin haudan luomme. No, nostakaa! Sun suosituksestas Hän haudattakoon niinkuin sotilas. Iloitse! Pyyhi silmäs! Toisinaan Alennus vain on askel kunniaan. Kolmas kohtaus. Huone Cymbelinen hovilinnassa.
Mi häirää holviloissa Lepoa kuolon? Kuninkaan luut ken kutsuu Kupariarkust'? Mi kolkkaa, kussa kalvas, Veretön viihtyy? Nyt hiljaa, hiiskumatta Ja keihäin, kalvoin Hylätkää muurit mustat, Pimeät paikat,
Areithoos, ajomiespä, pois hevot käänsi, mut hartiahan kävi kärkevä peitsi, vaunuiltaan hänet syöksi, ja vauhkoutui hevot raisut. Kuin kulo riehuva käy suvipoutien paahtaman vuoren rotkoihin, tulen vallass' on syvä, sankea metsä, liekkejä tupruttaa joka suuntaan tuulien pyörteet: noin jumalaimona hän joka paikkaan kerkesi keihäin, 493 kaataen karkasi päin; verivirtana maa oli musta.
Vaiheill' Alkathoon väkevästi he iskivät yhteen vartevin keihäin; soi sopavaskien hirveä helske, iskuja tuimia konsa he vaihtoi miesmetelissä; kaikkein tuimimmin toki otteli urhoa kaksi, Aineias sekä Idomeneus, väkivertana Areen kumpikin vaskin raatelevin koki vammata toistaan.
Vois hevot vauhkoiks säikähtää, ei mielisi viedä pois metelistä ne meitä, kun eivät ääntäsi kuulis, meitäpä syöksyis päin uromielen Tydeun poika, meidät surmata vois, hevot saaliiks sais kaviokkaat. Siis omat vaunusi, valjakkos aja itse ja ohjaa, vaan minä ryntääjää otan vastaan kärkevin keihäin."
Paari, jota neljä miestä kantoi, oli peitetty purppuravaipalla. Kuninkaan takana kulkivat Adalgot ja Goto. Adalgot lauloi harppunsa säestyksellä: "Tie, kansat, meille aukaiskaa! Me viime gootit oomme; ei kruunua meill' loistavaa, vaan kuningasta tuomme. Ja keihäin, kiivin pohjoista me kohti samoamme, siks' kunnes Thulen saarelma meress' on vastassamme.
Elähyttävästi vaikutti se näkö surun valtaan vaipuneihin ristiretkeläisiin; nyt oli pyhä velvollisuus täytettävä, taistelu keisarin ruumiista. Tuossa tuokiossa olivat kristittyjen joukot järjestetyt. Ojennetuin keihäin ja paljastetuin miekoin ryntäsivät he, sydän sykkivänä taistelun halusta, kolmea kertaa lukuisampain turkkilaisten kimppuun.
Kaattua kierteli kuin raju, rohkea leijona, keihäin, ympyriäisin kilvin hän sitä varjeli, vaani surmaan syöstäkseen, jos ken liki tohtisi tulla, huudoin hirmuisin. Kiven Tydeun poikapa koppoi koht' ylen ankaran, aimon kaks sitä ei nykykansan miest' ois kantanut, vaan kevyt heiluttaa se ol' urhon.