United States or Papua New Guinea ? Vote for the TOP Country of the Week !
Painui mies heti paikoilleen, syliss' ystäviensä huokasi hengen pois sekä siin' oli kuin mato maassa; tummana virtaillen veri vieri ja kasteli multaa. Uljaat paflagonit nyt riensivät luo uron kaatun, nostivat vaunuilleen, pyhän Troian turvihin veivät murheissaan, isä myös kera itkien seurasi, voinut ei vihamiehilleen pojan surmatun kuoloa kostaa.
Mutta kun nähneeks sai vävyn piirtämät turmiokirjat, koht' uron ensin työnsi Khimairan kiljuvan tappoon. Juurt' oli tuo jumalain, ei ihmisjuurt', etupuolta leijona, pyrstöltään lohikäärme ja keskeä vuohi, tuimaa puuskuttain tulen lieskaa torjumatonta; vaan uros hirviön kaas, jumal-enteit' ei epäellyt. Toiseks otteli hän solymein kera sankarimielten; kertonut tuimempaa miestaistoa ei kokeneensa.
Yli kynnyksen kysyvi: "Oisiko talossa tässä rauan raannan katsojata, uron tuskan tuntijata, vammojen vakittajata?" Olipa lapsi lattialla, poika pieni pankon päässä. Tuop' on tuohon vastoavi: "Ei ole talossa tässä rauan raannan katsojata, uron tuskan tuntijata, kivun kiinniottajata, vammojen vakittajata; onpi toisessa talossa: aja toisehen talohon!"
Tuosta tunnen tuhman miehen, Arvoan uron typerän: Viikon istui vyö sylissä, Kauan housut kainalossa, Viikon virsua tekevi, Kauan tuohta katselevi. Mistä tunnen tuhman naisen, Tahi tyttären typerän? Tuosta tunnen tuhman naisen, Tahi tyttären typerän Tulen tuhkahan puhuvi, Lietehen lehettelevi, Nousevi tuvalle tupsu, Paha katsku kartanolle. Muutamia tuntomerkkejä.
Luo suvinen, suuri taivas iloita inehmon mielen, ajatusten ailakoida; veä päälle päivän kaari, kaarelle korea impi, kuontalo kätehen neien, kultavillat kuontalohon; neiti kullat ketreäisi, huolisi hopeiset hunnut, minun polon pääaloille, uron uinuvan ylitse, ettei pistäis sääsken piikit eikä yölliset itikat.
Kahdestoistapa kons' uron kaatumisest' oli aamu, loihe jo lausumahan seass' auvollisten Apollo: "Kauheat taivahiset, tuholaiset! Keillekä Hektor reisiä uhrasi siis valioitten härkien, vuohten?
Vuoks ajomiehen nous suru haikea Hektorin rintaan, vaan hänet jätti hän, vaikk' oli kumppaniaan kovin surku, etsien, reippaan mist' uron ohjiin sais. Sitä kauan ei hevot kaivanneet, näet äkkiä Ifiton poian keksi hän, urhokkaan Arkheptolemon, hänet kohta vaunuilleen kera otti ja ohjat tarjosi hälle.
Virkki ja kaulaan syöksi Dryopsin kärkevän keihään, jalkoihins' uron sorruttain, hänet jättäen siihen; polvea vammasi kohta Filetorin urhean poian, vartevan Demukhon, hänet peitsellään pysähytti, kiskaltain väkimiekan löi hänet hengeti sitten. 459 Dardanon, Laogonon, Bias-sankarin poikien, kimppuun karkasi vaivuttain alas vaunuilt' äkkiä heidät, toisen keihääll' iski ja toisen surmasi miekoin.
Oi uni, jumalten lahja, punatulkku, puhdassiipi, tule luokse tarvittaissa, käy tänne kutsuttaissa, luo uron unettomaisen, tykö miehen mielipuolen! Tule kullaisna käkenä, hopeaisna kyyhkyläisnä, kuku rauha kulmilleni, onni otsalle kukerra, sipaise simasulalla ripsen alta, rinnan päältä!
Ja poikki hän hakkaa käärmeen pään; mut myrkkyään kyy ehti jo kyllin valaa: uron eessä nyt nainen on suloinen, uros huomaa sen, hän naista jo lempii salaa, hänet hurmaa jo muhkeat muodot nuo, joit' tarjoo tuo sydän hällä ja pää jo palaa. Ja nainen virkkavi naurusuin: »Minun nimeni soipa on Phryne.