United States or New Caledonia ? Vote for the TOP Country of the Week !
Tarttui huiluhun Pan ja sen painoi huulia vastaan, hyrskysi rinnastaan kaipaus sammumaton, soi yli kuolleen maan, yli veen, yli tyhjien viitain, pohjasta rotkojen yön nous yli vuorienkin, soi yli merten myrskyäväin, soi rannasta rantaan, ilmojen äärihin soi, korkeuden sinehen, soi yli kuolleen kauneuden ja sen kutsui ja kutsui uutehen Arkadiaan, uutehen taas elämään.
"Ja jos käyt Pohjan äärihin, laelle tuiman tunturin, yht' ihanaa siell' oisi; ja jos sa rannan aukean näet Pohjanlahden huuhtoman, niin rakkautta loisi sinulle Suomi rintahan." "Mut käsitätkö mieleni ja kyynelen, mi vierevi nyt hiljaa silmästäni, ja muistoa miks herättää niin suloista, niin synkeää tää päivä mielessäni? On viides Heinäkuuta tää."
Tuolla kuulen ruikuttavan Pienen linnun oksalla, Surkeasti valittavan. Ikävä on raukalla! Kumppani on kulkenunna Pojes meren äärihin, Ystävä on eronnunna, Mennyt toisen parihin. Kamala on kurjan olla Yksin murheen laaksossa, Kolkko yksinäisnä huolla, Yksin kuolla surussa. Ah, aurinkoinen kultainen, Jo vainen vaivut taas! Miks joka ilta, herttainen, Sä peität kasvojas?
Kuningas tämän kuultuaan Luo viittas kauppiasta, Ja päätti kohta, tultuaan Selvälle asiasta: »Sä rahat anna Amrullen, Saat rinkelisi jällehen.» Luonnon kirja 1886. Kas, siivin näkymättömin Mä ilman kotka lennän, Maailman äärist' äärihin Kohisten hetkess' ennän. Sä purjehtija ulapan, Sun syvyytehen upotan.
Tuon käsin koppoen lensi nyt Argontappaja aimo, Hellesponton luo heti ehti ja äärihin Troian, siellä hän asteli kuin soma poikanen, ruhtinassynty, haituvat poskillaan, iän kukkeudess' ihanimman. Taa kun mahtava kumpu jo jäi, kuss' uinuvi Ilos, niin hevot, muulit juoksustaan pysähyttivät, juottaa virrast' aikoivat, hämy yön kun maita jo kattoi.
»Maan joukot pohjan äärihin ne työntyi taantuen, mut toivo hehkui vieläkin ja into urhojen: Ei hätää, turma torjutaan, kun Viapori meill' on vaan! »Ei silmää, jok' ei salamois, kun kuului nimi tää, pois haihtui nurku, huoli pois ja puute, pakkassää. Taas Suomen karhu rynnäköi, ravisti kämmentään ja löi.
Ikuiset kuin nuo tähdet korkeuden On laulajani jalot siittämät. Maan yöhön paistavat he kirkkauden Ja lämmittävät jäisen kolkkouden, Maan äärist' äärihin näin lentävät. KUN KERTA V
Viheriä puisto kuninkaallisen linnan vieressä. Vasemmalla näkyy se torni, jossa Florinnaa pidetään vankina. Vastapäätä seisoo tammi, jonka juurella ruohopenkki. Florinna laulaa tornin ikkunassa. Kukkaset tuoksuu ja tuuloset liikkuu, Lintuset laulaen oksilla kiikkuu, Voi minun lintuni, Voi lintukultani, Lintu sininen, Sua oottelen! Lintu se siivillä liitäen lentää, Pilvien äärihin äänensä entää.
Jos yli honkien Kunnias nousikin, Ei edes pilvihin Leijata voi. Maan tämän äärihin Maine jos lentelee, Siivet jo raukenee Voimattomiin. Nousisko kunnia Ain' yli tähtien, Halk' avaruuksien Mainehemme! Voittaisko ihminen Yhdeksän taivahan Kunnialoistehen Voittaisko sen! Heimoa Luojan on Henk' ijankaikkinen, Täydellisyytehen Siks ikävöi.
Hereä kohti hän riensi ja näin sanan laati ja lausui: "Here, kunne sa noin nyt, Olympost' astuen, aiot? Ei ole varsasi tääll', ei vaunusi vartoamassa." Here valtiatar heti virkkoi viekkahin aikein: "Tuonne ma lähden maan ikiruokkivan äärihin, kuss' on Okeanos, jumalain perijuuri, ja myös emo Tethys, joitten luona ma hoivaa sain sekä hoitoa kerran.