United States or Canada ? Vote for the TOP Country of the Week !
Pahaa luulen, Jotakin tähtiin vielä peittynyttä, Mi tän yön kemuill' alkaa katkerasti Tuhoista kulkuaan, ja jonkun julman, Verisen äkkisurman kautta päättää Eloni kurjan, rintaan kätketyn. Vaan Hän, jok' ohjaa retkeni, Hän hoitaa Myös purjeitani. Matkaan, veikot hauskat! BENVOLIO. Nyt rummut soimaan! Viides kohtaus. Sali Capuletin talossa.
Hurraa! PATRIK. Liehuvilla hiuksilla kiitää villityillä katsannoilla hänen rinnallansa Eris ja Enyo, ja hänen varsojansa ohjaa Doimos se kauhea ja Fobos toista kauheampa vielä. SOTAMIEHET. Eläköön Fobos, eläköön Fobos, eläköön hän! Hurraa!
Ihminen sanoo sitä maailmaksi, elämäksi, mutta hänen aivoraukkansa eivät voi sitä käsittää tätä tuhatväristä valokokoelmaa, joka on heikko kajastus valosta, missä asuu Hän, kaiken luoja, joka ohjaa loistavat tähtisikermät radoillaan, samoinkuin sinunkin askeleesi. XIII. Voimakas ihminen on alati löytävä *työtä*, toisin sanoen vastuksia, tuskaa, niin paljon kuin hänen voimansa sietävät.
Sikäli kuin sumujuova pohjoisessa hälveni, tulivat purjeen rajapiirteet sumun keskeltä selvemmin näkyviin. Se ohjaa samaa suuntaa kuin mekin, kapteeni, huomautti Parker. Algernon Sidney! sanoi Drake itsekseen. Hän käski heti ohjata suoraan sivutuuleen.
CRESSIDA. Sokea pelko, jota näkevä järki ohjaa, osaa varmemmin oikeaan, kuin sokea järki, joka kompuroi mitään pelkäämättä; pahinta pelkäämällä usein pahempi parannetaan. TROILUS. Oi, älköön armaani pelolla olko! Cupidon koko juhlanäytelmässä ei ole hirviötä. CRESSIDA. Eikö muutakaan hirvittävää?
Puikkaa ees ja taaksi piiat, kovin pieksää Pirkko kieltä, uksest' ulos ohjaa liiat, toiset työlle, toiset tieltä. Hurtta suuriss' suojissansa astuu virkatakki yllä, tuumii: hiukan viipyy kansa, kohta kaikki saapuu kyllä. Kutsutut on Hurtan kestiin herrat ynnä talonpojat, siksi sillat, lautsat pestiin sekä tuolit, selkänojat. Viel' ei ketään kuulu.
Se tuli jälkeen tuskan voitetun kuin rauhan aamu yli taistelun. Hän hiljaa lausui puoleks itselleen ja puoleks keväimelle edessänsä: »Mik' kumma mahti luotu ihmiseen, mik' outo voima ohjaa elämänsä? En vuoksi itseni, en kansanikaan ma tuhlaellut työhön nuoruuttain syyt siihen salaiset ken arvaisikaan? Hän, joka kevään työtä tekee, vain!
"Hän ku kalain matkat meress' ohjaa, Lintuin retket ilmass', että sinne Saapuvat ne kuin hän kutsuu, hänpä Mun myös tänään kirkkons' sallii löytää." Hetket vieri. Vettä vaan ja usvaa Vanhus näki, tieltään eksyneenä, Uupua hän alkoi, raskaammalta Soutu tuntui, käsi puutuneelta.
Eipä Akhilleuskaan sua auttanut uljas, ei kera tullut, vaan kai kiihteli näin kehotellen: 'Ennen, Patroklos, älä vain pois laivojen luokse orheja ohjaa kuin sovat Hektorin, urhojen surman, puhki jo lie hänen ryntäiltään punahurmehin huuruin! Noinpa hän viekoitellut on kai sinut, mies vähämieli."
Ja puhuuhan Platonkin, että ihminen järkiolentona on ratsastaja, tunteet ja himot hänessä se ratsu, jota hän ohjaa.