United States or British Virgin Islands ? Vote for the TOP Country of the Week !
Siks oli taistoa katselemaan he nyt kolmisin käyneet varret keihäitten varanansa, ja murtava murhe heill' oli rinnassaan; tuli silloin vastahan vanhus Nestor; siit' yhä lannistui sydän valtiahitten. Näin puhutellen hänt' Agamemnon valtias virkkoi: "Nestor, Neleun poika, sa kunnia kuulu akhaijein! Miks olet tullut tänne ja jättänyt tappavan taiston?
Vastasi, virkkoi näin monineuvo Odysseus hälle: "Nestor, Neleun poika, sa kunnia kuulu akhaijein! Helppohan ois jumalain viel' uljaammat hevot antaa, niin jos mielisivät, ylimainen mahtipa heill' on.
Iskemä nuolen noin huus Eurypylos, ja sen kuullen kumppanit, kilvet ryntäillään, kohotettuna keihäät, koht' uron suojaks suorisivat; liki ehti jo Aias, päin heti kääntyi taas, kun kerkesi kumppanijoukkoon. Noin nyt taistelo riehui kuin tuli leimuavainen. Leiriin Nestorin toi hevot, Neleun valjakon varsat, 597 ylt'yli hiessä, ja joukkojen pää tuli myötä Makhaon.
Viisaimmaksipa mielessään hän päätteli vihdoin Nestorin, Neleun poian, luo nyt lähteä ensin 18 tuon kera tuumimahan, mitä keinoa keksiä vielä vaaraa vastaan vois, periturmaa danaolaisten. Nousi jo vuoteeltaan, ihotakkiin suorihe sorjaan, jalkoihin jalohohtoisiin somat anturat pauloi; valtavan varrelleen tulenkeltavan leijonan taljan, maahan yltävän, heitti ja koppoi vartevan keihään.
Vaan pidä kilpoja vielä sä ystäväs muistoa viettäin! Lahjasi ottaa on rakas mulle, ja mielt' ilahuttaa, että sä ystävänäs mua muistat, et unhota antaa mulle sit' arvoa, jonk' olen saava akhaijien kesken. Palkoin parhain sulle sen kostelkoot ikivallat!" Virkki, ja kautt' uropiirin pois kävi aimo Akhilleus, Neleun poian kiitokset kun kaikk' oli kuullut.
Hällepä vastasi näin Agamemnon, valtias miesten: 86 "Nestor, Neleun poika, sa kunnia kuulu akhaijein! Tunne jo, Atreun poika on täss' Agamemnon; on syössyt näät yli muist' ikiahdinkoon minut Zeus, kunis mulla henkeä rinnass' on sekä liikkua jalkani jaksaa. Täällä mä kiertelen, kosk' uni silmään ei tule armas, huolettaa sota vain sekä vaara ja turma akhaijein.
Kentäll' aimopa siin' oli saalis koottuna kohta: raavaskarjoja viis oli kymment', yht' oli monta laumoja lampahien, sikojenkin, parvia vuohten, virkkuja tammoja myös sadan viidenkymmenen verran, voikkoja karvaltaan, useall' oli niist' imuvarsa. Neleun kaupunkiin ne, Pyloon, nyt kaikki me toimme, saapuen yön pimeässä; ja mielissään oli Neleus, että jo nuorena toin sotatieltä ma niin ison saaliin.
Ollos valpas siis, varovainen, poikani armas. Jos sinut siin' on vain ohi auttanut kiitävä vauhti, ei sua saavuta ainoakaan, sivu ei aja silloin, ei, jos vaikk' ajo-orhina ois jumalainen Arion, Adreston hepo nopsa, mi juurt' oli kuolematonta, Laomedoninkin hevot mainiot, maan tämän parhaat." Virkki ja istuutui taas Nestor, Neleun poika, paikalleen, pojan hält' opit, vihjeet saatua viisaat.
Toisena Antilokhos tuli, Neleun aaluva, päästen, vauhdill' ei, vaan viekkaudell' ohi Atreun poian; mutt' ihan kinterehill' oli kiidättäin Menelaos.
Neljäs ol' Antilokhos, hevot valmiiks uhkeaharjat vyötti hän valjasvöin, vesa loistava Nestorin aimon, Neleun valtikan kantajan; juurt' oli nuo pylolaista, vinhat vaunujen viejät.