United States or Côte d'Ivoire ? Vote for the TOP Country of the Week !
Mutta, haa! tämä ei olekkaan unen harhausta, vaan profeetallista houretta, koska astuu kohtalomme pimeänä varjona katsantoni eteen; ja kuule mitä ennustan: Me olimme onnelliset, mutta sinä meidän onnemme tapat; sinä itse olit onnellinen, mutta itse sinä onnesi tapat ja samalla sen toisen ystäväs onnen. Tunnonvaivain raivottaret komerostansa jo ovat teroittaneet silmänsä sua kohtaan.
Sä väität, ett'et ymmärtää sä voi, Miks ystäväs sun kirjaas kieltää koittaa, Et tahdo myöntää, että vahingoittaa Se moraalillaan kärpäistäkään voi. Vaan ystäväs on sentään oikeassa, Kun kirjas julkaisua estää koittaa: Sisällys onhan hiukan tarttuvaista, Näät tyhmyys, peijakas, se vahingoittaa.
Sa viime tähti, kalvas koi, mi hymyin vilkut aamuin ain, nyt sätees taas sen päivän toi, mi Meerin riisti rinnoiltain. Oi, Meeri, henki häipynyt, miss' asut tuolla väikkeessäs? Mun, vaisun, voitko nähdä nyt, nää murheet kuulla ystäväs? Kuink' unhottaisin päivän tuon ja Ayrin armaat siimehet, kun liiton teimme luona vuon: oi, eronhetket kaihoiset!
Jo siis lepy, armoton ällös luon' oman lietesi olko: on kattosi alla akhaijein uskotut vierainas, ja sun ystäväs viel' yli muitten, parhaat, rakkaimmat väen kaiken paljoudesta." Hällepä vastasi näin uros askelnopsa Akhilleus: "Aias, urhojen pää, Telamonin poika sa aimo! Haastoit kohdalleen, kuin mun sydämestäni melkein.
Eikä Ahab tahtone Sun mieles mukaan eikä ystäväs Asettaa toimiaan? Hän kuninkaana On korkeampi teidän sääntöjä, Ja laveammat häll' on tarkoitukset, Kuin tietää voipi tyhmä profeetta. AHAB. Sen tehdä tahdon.
SALISBURY. Ei lähellä, ei myöskään kauempana Kuin heikko käsi tää. Kielt' ohjaa harmi Ja epätoivost' yksin haastaa käskee. Yks päivä liian myöhä, varon minä, Pimitti kaikki maisen onnes päivät. Palauta eilispäivä, käännä aika, Ja kaksitoistatuhat sull' on miestä! Tuo liian myöhä päivä, päivä hallan, Vei ystäväs ja ilon, onnen, vallan.
Mutta minä tahdon silmistäsi poistaa suomukset ja näyttää sinulle sen hirmuisen alhon, joka ammottaa sua vastaan. Sen teen, ja Claudio, sun ystäväs, mua auttaa tässä äitin työssä, ja sinä seisahdat. Kallisti taidan vannoa, että tämä sun aiottu liittos ainiaaksi hävittäis sun onnes; sillä eihän koskaan vielä aavistukseni ääni ole haastellut niin korkeasti kuin nyt.
Elä anna huomiostasi minkään haihtua, kuinka suuren miehistön hän tuopi tullessaan, kuinka hän kaupungin miehittää, millinen valta hallitsijattarella säilyy, millä mielin ovat sinun ystäväs'. Anna mulle sanoma Egmont EGMONT. Mitä sinä tahdot Suostu minuun! Seuraa minua! EGMONT. Mitenkä? Kyyneleitä, Oranialainen! ORANIALAINEN. Kadotettua itkeä onhan sekin miehekästä.
Mutta ole toki itse rikkautes emäntä; minä tahdon näyttää miehen jotain oppineeksi maailman markkinoilla. Mutta sisäreni, onpa seurassamme eräs ylevä naapuri, jota en tunne. SELMA. Ah mitä huomaan tässä riemun ja surun häiriössä! KILIAN. Eiväthän tarvitse täällä välimiestä entiset koulukumppanit. Terve, Konrad, ystäväs Kilian sua tervehtii.
Nuo maisemat ma aina nään, visusti vaalin muiston tuon! Oi mieleen yhä syvempään se uurtuu vain, kuin uoma vuon! Sä Meeri, henki häipynyt, miss' asut tuolla väikkeessäs? Mun vaisun, voitko nähdä nyt, nää murheet kuulla ystäväs? Ballochmylen maat. Käy Catrine-metsä kellervään, syyshohteen nurmet, kentät saa; ei leivo laula niityillään ja luonto hiljaa uinahtaa.